PUTOSIN AVANTOON JA KASVOIN AVANTOTYYPIKSI

Putosin avantoon noin viisivuotiaana. Olimme Salaman Juhanin kanssa pellon keskellä olevalla lammella, emmekä tienneet että lumen alla on avanto. Jalkani, onneksi vain toinen, solahti lumen läpi veteen. Huusin kuin säikähtänyt kersa vain voi. Juhani auttoi minut ylös ja tuli kanssani Rengon pihatupaan, jossa asuimme.

Viime syksynä pesiskerhomme Sinimailaset vietti kausilopettajaisia Tanskunlammen avantosaunalla. Sinä syyskuisena lauantaina kävin ensi kerran uimassa vuonna 2013. Se oli uskomattoman ihanaa, mahtavaa, parasta mulle muorisoiässä tapahtunutta. Se oli koukku, vastustamaton iili. Se oli uudelleensyntymä, syntymä avantotyypiksi.

Jo seuraavana maanantaina ajelin avantosaunalle ypöyksin. Jännitti kamalasti, mutta lauteilla istuvat olivat kivoja, ystävällisiä, ja opastavia. Joku lähti mukaan avantopolulle, jotta minun ei tarvinnut mennä sinne yksin.

Se on menoa nyt, tammikuun pakkasillakin. Kaksi-viisi kertaa viikossa avantosaunalle, AnLeon ja minä. Ei, ei me siellä kaksin olla, päinvastoin. Saunassa on joskus kolmattakymmentä ihmistä, naisia ja miehiä sulassa sekasovussa, toisinaan vain kymmenkunta. Joskus siellä on hirveä meteli, toisinaan ihmishiljaisuus, jota korostaa tulen kohina ja löylyn sihinä.

Joskus siellä pidetään tietokilpailuja. Miehet kyselevät urheiluennätyksistä, keksinnöistä tai sotatoimista. Täksi illaksi olen valmistellut kysymyksen

Mikä paikkakunta?
5.p. Siellä on vuori.
4.p. Siellä on jonkin verran teollisuutta.
3.p. Sen nimessä on ruumiinosa.
2.p. Yksi Jaakkoo on sieltä kotoisin.
1.p. Sen läpi virtaavassa joessa on P-kirjaimella alkava koski?
0.p. Kolmostie kulkee sen lävitte.

ENSIMMÄINEN OIKEIN VASTANNUT SAA MINULTA KIRJAPALKINNON!
Pikkuhikisinä kipaisemme lampeen ja viime aikoina oikeaan avantoon. Ensi kerralla meno avantoon on aika varovaista, mutta hypin kymmenisen kertaa ja yritän muistaa huuhtoa myös naaman.Taas löylyyn, kunnes tulee kylmänvedenkaipuu joka tyyntyy lammessa uimalla. Vielä kerran lauteille ja viimeisen kerran veteen. Joka välissä juomme vettä.

Saunassa on nykyisin aivan hämärää. Ihmisiä ei näe selvästi, eikä välttämättä edes tunnista ulkona, jossa on valoisampaa, sillä konkareilla on viehättävät valkoiset avantopäähineet. Muilla on myssyjä, pipoja, baskereita ja muita päähineitä.

On kummallista että parikymmentä toisilleen vierasta ihmistä voi istua ihan liki, kyljikkäin vierastamatta toisiaan. Onko tämä jotain hyvin suomalaista? Jos vaatettaisimme samat ihmiset ja panisimme kirkkaiden valojen alle samanlaiseen istumajärjestykseen, ei tunnelma takuulla olisi sama.

Onko hämärän saunan pehmeään lämpöön sujahtaminen kuin kohtuun palaisi?