PUTOSIN AVANTOON JA KASVOIN AVANTOTYYPIKSI

Putosin avantoon noin viisivuotiaana. Olimme Salaman Juhanin kanssa pellon keskellä olevalla lammella, emmekä tienneet että lumen alla on avanto. Jalkani, onneksi vain toinen, solahti lumen läpi veteen. Huusin kuin säikähtänyt kersa vain voi. Juhani auttoi minut ylös ja tuli kanssani Rengon pihatupaan, jossa asuimme.

Viime syksynä pesiskerhomme Sinimailaset vietti kausilopettajaisia Tanskunlammen avantosaunalla. Sinä syyskuisena lauantaina kävin ensi kerran uimassa vuonna 2013. Se oli uskomattoman ihanaa, mahtavaa, parasta mulle muorisoiässä tapahtunutta. Se oli koukku, vastustamaton iili. Se oli uudelleensyntymä, syntymä avantotyypiksi.

Jo seuraavana maanantaina ajelin avantosaunalle ypöyksin. Jännitti kamalasti, mutta lauteilla istuvat olivat kivoja, ystävällisiä, ja opastavia. Joku lähti mukaan avantopolulle, jotta minun ei tarvinnut mennä sinne yksin.

Se on menoa nyt, tammikuun pakkasillakin. Kaksi-viisi kertaa viikossa avantosaunalle, AnLeon ja minä. Ei, ei me siellä kaksin olla, päinvastoin. Saunassa on joskus kolmattakymmentä ihmistä, naisia ja miehiä sulassa sekasovussa, toisinaan vain kymmenkunta. Joskus siellä on hirveä meteli, toisinaan ihmishiljaisuus, jota korostaa tulen kohina ja löylyn sihinä.

Joskus siellä pidetään tietokilpailuja. Miehet kyselevät urheiluennätyksistä, keksinnöistä tai sotatoimista. Täksi illaksi olen valmistellut kysymyksen

Mikä paikkakunta?
5.p. Siellä on vuori.
4.p. Siellä on jonkin verran teollisuutta.
3.p. Sen nimessä on ruumiinosa.
2.p. Yksi Jaakkoo on sieltä kotoisin.
1.p. Sen läpi virtaavassa joessa on P-kirjaimella alkava koski?
0.p. Kolmostie kulkee sen lävitte.

ENSIMMÄINEN OIKEIN VASTANNUT SAA MINULTA KIRJAPALKINNON!
Pikkuhikisinä kipaisemme lampeen ja viime aikoina oikeaan avantoon. Ensi kerralla meno avantoon on aika varovaista, mutta hypin kymmenisen kertaa ja yritän muistaa huuhtoa myös naaman.Taas löylyyn, kunnes tulee kylmänvedenkaipuu joka tyyntyy lammessa uimalla. Vielä kerran lauteille ja viimeisen kerran veteen. Joka välissä juomme vettä.

Saunassa on nykyisin aivan hämärää. Ihmisiä ei näe selvästi, eikä välttämättä edes tunnista ulkona, jossa on valoisampaa, sillä konkareilla on viehättävät valkoiset avantopäähineet. Muilla on myssyjä, pipoja, baskereita ja muita päähineitä.

On kummallista että parikymmentä toisilleen vierasta ihmistä voi istua ihan liki, kyljikkäin vierastamatta toisiaan. Onko tämä jotain hyvin suomalaista? Jos vaatettaisimme samat ihmiset ja panisimme kirkkaiden valojen alle samanlaiseen istumajärjestykseen, ei tunnelma takuulla olisi sama.

Onko hämärän saunan pehmeään lämpöön sujahtaminen kuin kohtuun palaisi?

 

JOSPA MINÄ KIRJAMESSUT JÄRJESTÄISIN (2)

Nyt se Kirjamessupaikka on varattu. Se on Korvankoskella, kolmostien varressa, joen äärellä. Ja joessa on avanto messuvieraita varten: muutama Tanskunlammen kiva avantotyyppi on suostunut pitämään saunan kuumana ja avannon avoinna. Kirves on jo hankittu.

Taisto Tuominen-Nättilä on lupautunut kirjamessujen Taiteelliseksi Johtajaksi. Mutta koska minä olen se päävastuuhenkilöakentti, niin Taistolle jää se hieno- ja vienosäätö.

Keskustelimme Taiston kanssa pitkään messujen teemasta ja mahdollisista esiintyjistä. Lopulta Taiteellinen Johtaja hyväksyi ehdottamani teeman: Rakkaus on huhtikuussa tunteista julmin. Päädyimme myös ratkaisuun keinosta, jolla vieraat kutsutaan.

Olemme vuokranneet koneen, lottokoneen, arpomaan messuesiintyjät. Laitamme mainioiksi esiintyjiksi tietämiemme kirjailijoiden nimet lottopallojen numeroille,

lottokonetta pyörittää (tämä on se vanhempi käsikäyttöinen versio) MessuEmäntä AnLeon Taipalus, ja tarkoitus on pyytää valvovaksi viranomaiseksi Runoilijaa, Presidentin Puolisoa Jenni Haukiota. En vain ole vielä keksinyt tapaa, jolla lähestyä Valtakunnan Ensimmäistä Rouvaa (kun Turun suunnalta ei ole nöyrästä pyynnöstä huolimatta apuja hellinnyt), mutta ehdin hyvin, huhtikuuhunhan on vielä aikaa vaikka miten.

Lottonumeroita on 39. Niinpä meillä on kaksi satsia kirjailijanimiä. Puolet ovat aikuisille kirjoittavia kauno- ja tietokirjailijoita ynnä lyyrikoita. Puolet kirjoittavat lapsille, nuorille ja nuorille aikuisille eli aikuistuville nuorille. Meidän messumme on näet perhekirjamessut eli kirjaperhemessut, eikä sarjakirjojen eli kirjasarjojen tekijöitä ole unohdettu. Muutama tehokas kirjavinkkari on myös tarkoitus kutsua paikalle.

Kun MessuEmäntä hoitaa lottohomman hyvin valvottuna, ei kukaan pääse syyttämään Taiteellista Johtajaa tai Akentti Ämmää kavereitten tai ystävien suosimisesta. Emme myöskään revi nimiä yksinomaan Kirjailijaliiton jäsenluettelosta tai isojen kustantajien esitteistä tahi Mitä Suomi lukee –kirjakauppojen myyntitilastoista, vaan meillä on tarkoitus kallata kirjailijoita ja kirjoittajia ympäri maata.

Nyt sinä yrität masentaa minua sanomalla, ettei messuillemme osallistu yksikään tunnetumpi, myydympi ja fanitetumpi kirjailija. Ei pidä paikkaansa. Kun kutsutut kuulevat ja näkevät komean kutsumme, kirjamessupaikan, ehtoisan MessuEmäntämme käsi ojossa toivottamassa tervetulleeksi, he eivät epäröi hetkeäkään.

Toisen kerran kokeilet laskea mielialaani vakuuttamalla, ettei noille messuille mitään yleisöä tule, jos siellä ei ole TOP 10 –listan tähtiä. Ei pidä paikkaansa. Meidän Kirjamessumme ovat niin hauska, yllätyksellinen, inspiroiva ja houkuttava tapahtuma, että ensimmäisenä messuaamuna tulijoiden kiemurainen jono on varmaan monia satoja metrejä. Jospa minä nyt lähtisin tästä niitä kirjamessuja järjestämään…