Matka- ja muitten laskujen kirjoittaminen on melkein ikävämpi riesa kuin laskujen maksaminen, ainakin silloin kun tilillä on rahaa. Mutta tilillä ei ole rahaa, jos ei ensin kirjoita laskuja, postita niitä ja sitten tarkista, että ne on maksettu.
Noin
sata vuotta sitten olin etelähämäläisessä kirjastossa varhaiskasvatuksen
vieraana kertomassa lastenkirjoista. Olimme sopineet palkkioksi 100 markka ja
kyydin Hämeenlinnan asemalle. Menopaluun Hämeeseen oli maksanut toinen
työnantaja. Palkkiota ei kuulu. Laitoin kortin: - Odottelen täällä… Palkkiota
ei kuulu. Soitin: - Olin siellä pitämässä vanhempainiltaa, enkä ole
saanut…Palkkiota ei kuulu. Kirjoitin noin aanelosen verran, miten olen köyhä
kirjastonhoitaja, kahden lapsen äiti, ruoka alkaa loppua, porkkanat on jo
syöty, nytkö meidän on tyytyminen pelkkiin puolukoihin ja myöhemmin
karpaloihin… Palkkio tuli. KOLME kuukautta lastenkirjaillan jälkeen.
Savossa
kiersin viidessä pitäjässä samalla viikolla. Tein erikseen palkkiolaskut joka
kuntaan. Matkalaskulle laitoin matkakulut ja päivärahat, jaoin yhteen laskemani
summan viidellä, otin viisi valokopiota ja postitin viisi eri kirjettä. Mitähän
ne pienlaskutuslisät oikein ovat?
Viimeisimmät
tylsät laskut tein pyhäaamuni iloksi. Kahdelle kunnalle matkalasku erikseen
yhteisestä vierailusta. Taas laskin matkakorvauksen, jaoin sen kahtia, ja nyt
lähtee molempiin oma pieni laskunsa. Ei yhtään huvita. Tämän jälkeen otan
selvää pienlaskutuslisästä. Ja lisään sen aina alle 30 euron laskuihin.
Eläköön
kuntien yhteiset projektit. Niitten rahoja hallinnoi yleensä yksi kunta ja yksi
henkilö. Sinä voit käydä siellä ja tuolla ja joka puolla, mutta laskutusosoite
on aina sama, ja yhdelle kaavakkeelle voi tällätä monia matkoja. Lasku meni aina Kauhavalle.
Viime
syksynä olin pitämässä sanataidetyöpajaa á 50 € tunti + kilometrikorvaukset.
Maksava henkilö kysyi, kävisikö se, että he maksavat kilometrit ja 50 puhtaana
käteen. Heidän ei tarvitse häsäätä verojen ja muitten kulujen kanssa, ja
palkkio on minulle verotonta tuloa. Suostuin. Vaan en olisi suostunut, jos
olisin tiennyt, että se verovapaa 50 euroa on mennyt ties minne. Minä en sitä
ole saanut. Mutta en ole jaksanut ruveta peräämäänkään. Minulla ei satu olemaan sen tyypin meilootesta.
Kirjastonhoitajana
olen kymmenien vuosien ajan tottunut antamaan ilmaiseksi. Sen vuoksi
laskuttaminen tuntuu niin työläältä ja ikävältä. Mutta jokin pienlaskutuslisä
voisi tehdä laskuttamisesta seikkailun.