Heleena Lönnroth on
monella tavalla monen toimen nainen.
Hän on työskennellyt
lukuisissa työtehtävissä: kansalaisopiston reksinä, koulutussuunnittelijana,
asiantuntijana, kirjastonjohtajana, koulutuskeskusyrittäjänä, tutkijana, kirjailijana,
kustantajana, esimerkiksi.
Hän on myös asunut pitkin
Suomea Härmästä Kotkaan ja Tenolle ja siinä välissä eri puolilla. Hän kertookin
tuoreessa muistelmassaan Matka halki
satumaan (Zuppa di Porri 2018), että hänen elämäänsä on hallinnut muuttajan
geeni.
Matka halki Satumaan
-noppapeli on karttana Heleena Lönnrothin omaelämäkerralle, joka alkaa
varhaislapsuuden muistoista köökin kuistinportailta, jolloin tyttö toivoi, että
”maailma pysähtyisi, eikä kukaan enää sairastuisi eikä kuolisi. – Mutta maailma
ei pysähtynyt.”
Heleena viipyy melko
pitkään lapsuudenmaisemissa ja kuvailee omaa perhettään, isovanhempia,
kyläläisiä. Samuli Paulaharjun Härmän Aukeilta on ensimmäisiä aikuisten
kirjoja, jonka tyttö luki jo ennen kouluun menoa. Kirja on varmaan vahvistanut
Heleenan härmälääsyyttä ja porrelaasuutta, jotka ovat hänessä säilyneet ja jopa vahvistuneet huolimatta ahkerasta muuttamisesta.
Heleena Lönnrothin matkaa
halki Suomenmaan on mielenkiintoista seurata. Tiellä on ollut mutkia, kuoppia,
jyrkkiä mäkiä ja putouksia. On ollut onnellisia tulevaisuuden suunnittelun hetkiä ja ikäviä menneitten vastoinkäymisten tasoittamisvaiheita. Missään
kohtaa en huomannut Heleenan olleen katkera, ei köyhimpinäkään aikoina. Hän
otti tapahtuneet tyynesti vastaan, etsi uuden pääsytien ja jatkoi siitä.
Luovana, kekseliäänä, sisukkaana ja valmiina ottamaan riskejä hän ei ole jäänyt
pyörimään menetyksen pyörään, vaan on suunnannut ajatuksensa ja energiansa
kohti uutta. Muutosvastarinnasta häntä ei ole voinut koskaan syyttää.
Minulla on lapset, velka ja olisin
Niin minusta tuli kirjailija,
minä jonka elämä oli ollut
pelkkää jännitystä, kirjoitin
tietysti dekkareita.
Heleena Lönnrothin
kirjoittajakouluna olivat 1992 Mauri Sariolan dekkarit, joiden juonikaavoista
ja tyypeistä hän otti oppia. Hänellä oli käytettävissään Kaustisen
Kansanlääkintäkeskuksen tutkijana kerättyä kiinnostavaa materiaalia, jota
käyttää ensimmäisessä dekkarissa Noitapussista
kurkistaa kuolema.
Gummeruksen kerrottua, että
ainakin vuosi menisi käsikirjoituksen kanssa, jälkeen Heleena lähestyi
Kustannus-Mäkelän Orvo Mäkelää, joka pian käsikirjoituksen saatuaan pyysi
sivuja lisää ja lupasi tehdä kustannussopimuksen.
Dekkaristi Heleena
Lönnroth oli syntynyt!
Tuottelias kirjailija on
julkaissut Mäkelällä 12 kirjaa. 2009 sai alkunsa oma kustantamo Zuppa di Porri,
jonka painokoneet ovat tuottaneet 18 teosta. Rankka, tiukka, häkellyttävä on
ollut julkaisutahti.
Kirjoitustahti on
verrattavissa Heleena Lönnrothin elämänmenoon: paljon tekemistä, kolhuja,
hyvinä asioina pojat, epäuskoa, onnistumista, myönteistä palautetta työstä,
täyttä, täyttä elämää. Moni ei ehkä olisi Heleenan karusellissa kestänyt, mutta
porrelainen on ja voi hyvin.
Heleena Lönnrothin luovuus
on saanut ilmiasunsa myös kuvataiteilijana. Hän maalaa usein lakeutta, lakiaa
maisemaa, jonka vivahteet muuttuvat vuorokauden ja vuodenaikojen mukaan. Vaikka
Heleena on asunut meren ääressä ja lähellä tuntureita, vaikuttaa lakeus olevan
hänen oma sielunmaisemansa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti