JOS MINÄ KIRJAMESSUT JÄRJESTÄISIN

Jos minä kirjamessut järjestäisin, pitäisin ne jossain kotoisassa ja tunnelmallisessa ympäristössä. En panostaisi määrään. En odottaisi messuille kymmeniätuhansia ihmisiä vaan muutamia satoja.

Olisin tietysti tiedottanut messuista koko ajan ja joka paikassa: kirjastojen ilmoitustauluilla, kauppojen tiedotuspisteissä, lehdissä, fb:ssa. Heittelisin flaiereita vastaantulijoiden käteen. Pyytäisin ystäviä, tuttuja ja kylänmiehiä levittämään sanaa: Korvankoskella on nyt kuulkaa aivan uurenmoiset kirjamessut. Avantosaunalla antaasin jokahittelle mainosplarin kätehen.

Ohjelman miettisin tarkasti juuri perhekokoiseksi, kuten naapurikaupunki. Ohjelma olisi monella tavalla kirjallisuuteen kantaaottava, kirjallisuutta eri ikäisille ihmisille esittelevä sekä monitaiteellinen.

Lapsille olisi oma osastonsa, jossa olisi erilaista tekemistä ja menoa satujen ja tarinoiden lomassa. Mielikuvitukselle ja luovuudelle olisi tilaa.

Nuorille pystyttäisin viihtyisän nurkan oleilla, seurustella, kirjoittaa seinille ja kuunnella musaa kirjailijavieraiden lisäksi. Impropiste odottaisi rohkelikkoja esiintymään.

Aikuisille olisi yksi lava, jolla esiintyisi vaihtelevasti eri kirjallisuudenlajien edustajia: tuntemattomia esikoiskirjailijoita, maakunnan omia kirjoittajia ja muutama erinomaisen tunnettu ja palkittu kirjailija. Lavalla vuorottelisivat yksittäiset kirjailijat teksteineen, kirjailijahaastattelut, railakkaat panelistikeskustelut, kirjavinkkarit, kirjapiiriläiset ja muu kirjoihin innostunut väki. Paneeleissa pääsisivät kaltoin kritisoidut ahdistamaan arvostelijoita, viihdettä aliarvioivat vastaamaan huutoihinsa ja dekkaristit kisaamaan ruumiinvedossa naisdekkaristien kanssa.

Runokaraokea kokeiltaisiin ja lapsenmielisille vedettäisiin sadusta. Näillä messuilla myös yleisö voisi halutessaan osallistua. Ympäri messutilaa olisi kirjoitupulpetteja, joiden ääressä saisi ilmaista kirjallisesti ajatuksiaan ja tunteitaan, ja nämä viestit tulisivat esille kaikkien nähtäviksi.Jos ei samantien, niin seuraavassa kirjallisessa tapahtumassa.

Näistä messuista syntyisi kirjallisten tapahtumien vyöry. Kerran kuussa kirja kävisi kuppilaan pienimuotoisest. kerrallaan vain muutama esiintyjä ja vuosittain sitten tämä isompi messukoitos. Kirjaston päivittäisen rinnalle kasvaisi toinen, poikkeava kirjallisuuden esille tuomistapa. Kirjoista tykkäävät ihmiset kasvaisivat tämän kirjan virtaan, oppisivat odottamaan ja vaatimaan tätä.

Kirjoja messuilta tietysti voisi ostaa tarjoushintaan. Paikalla olevat kirjailijat kirjoittaisivat nimmareitaan ilolla. Myyntipaikat olisivat maksuttomia, joten juuri sopiva määrä kirjakauppiaita, antikvariaatteja, musiikin ja kuvataiteen myyjiä rohkaistuisi paikalle esiintyvien kirjailijoiden ja muiden taiteilijoiden lisäksi.

Pieniä kuppiloita virvoketarjouksineen, leipäkojuja ja ruokaravintolakin messualueelta löytyisi.

Mitä tästä nyt puuttuu?

Kirjailijanimet? Paneelien otsikot? Eri osastojen kutsuvat nimet?

Metrilakumyyntikärryt?

Odotas, ensi blogista saat lukea lisää kysymyksiä ja vastauksia äskeisiin.