RAKKAUDESTA KIRJAAN

Olen hengästynyt. Olen iloinen. Olen kiitollinen.

Olen lukenut kirjan, Taija Tuomisen Minusta tulee kirjailija (Kansanvalistusseura, 2013).

Olen lukenut, selaillut, tutkinut useita kymmeniä kirjoittamisoppaita elämäni aikana. Joistakin olen poiminut hyviä ajatuksia ja harjoituksia, joita olen tehnyt yksin, ystäväni Helyn kanssa ja tai teettänyt kirjoittajilla ryhmissä, joita olen vetänyt. Olen aina ollut sitä mieltä, että kirjoittamista voi opettaa, ohjata, kannustaa, innostaa, houkuttaa ja koukuttaa. Vahvimmin ja vaikuttavimmin mielipidettäni tukee Taija Tuomisen kirja Minusta tulee kirjailija.

Taija kirjoittaa perustellusti kirjoittamisen opetuksesta. Hänen oma tiensä alan opettajaksi ja kirjailijaksi on alkanut opettaja Hilja Mörsärin kohtaamisesta ja Oriveden opiston opeilla.

Kirjallaan Taija taluttaa intohimoisen kirjoittajan ensin kouluttautumaan, käymään kirjoittajaryhmissä, opettelemaan palautteen vastaanottamista, lähettämään monesti muokatun tekstinsä viimein kustantajalle, sietämään epävarmuutta, arvostelua, hylkäyksiä, hiomaan lisää, postittamaan uudelleen kustantajalle, riemuitsemaan hyväksymisestä ja julkaisupäätöksestä, työskentelemään kustannustoimittajan kanssa, hyppimään ilosta painokonelämpimän esikoisen kolahdettua postiluukusta, kestämään epävarmuutta, kritiikkiä, uuden aloittamisen vaikeutta.

Kirjassa on vinkkejä kirjoittamisen esteitä löytäville, blokkiin juuttuneille, motivaation menettäneille, kärsivällisyyden kadottaneille ja muille epävarmuutta kokeville.

Kirja on kaikkiaan hyvin selkeä, innostava, perinpohjainen opas kirjoittajalle. Se tarjoaa vaikuttavia aseita kirjoittavan ihmisen taistelussa kirjoittamisensa puolesta.

Kirja sisältää myös runsaasti lainauksia kirjallisuudesta, kirjailijoiden, kustannusväen ja kriitikoiden haastatteluja. Perinpohjaisena opettajana Taija on laatinut myös kattavan lähdeluettelon, lainauslistan ja laajan yhteystietotiedoston. Näin kirja toimii myös vinkkikirjana lukijalle.

Minusta tulee kirjailija on myös paljon muuta, paljon syvempää ja paljon paljaampaa. Kirjoittaja paljastaa lapsuutensa ja nuoruutensa uskomattomia kipuja rehellisesti ja avoimesti ja kertoo: ”Hirvittää ajatellakin, mitä minulle olisi elämässäni tapahtunut, jos en olisi kohdannut Mörsärin Hiljaa. Taide yksinkertaisesti pelasti elämäni. Yksi runo, yksi lehti, yksi teksti, yksi hetki, yksi kohtaaminen voi olla käännekohta elämässä”.

Me kaikki kirjallisessa maailmassa seilaavat ihmiset varmaan tunnemme tai ainakin tiedämme Tuomisen Taijan: valoisan, iloisen ja sanavalmiin opettajan, haastattelijan, paneelien vetäjän ja kannustavien palautteiden antajan.

Hänen kirjastaan välittyy syvä rakkaus kirjoittamiseen, opettamiseen ja kirjoittamisen opettamiseen: palava rakkaus kirjaan ja kirjallisuuteen. Hän on oiva esimerkki kirjoittamisen valtavasta merkityksestä niin itselle kuin lukijoille: ”Uskon, että kertomalla omista käänteistäni ja omasta tarinastani voin auttaa oppilaitani. Tiedän, miltä henkilökohtaisen kanssa kamppaileminen tuntuu, sillä siinä on aina läsnä myös kirjoittajan etiikka ja itsesensuuri. Tiikerihain kirjoittaminen vapautti ja toimi terapiana”.

Taija on myös maailmanmatkaaja, maapallonkiertäjä joko yksin tai ystävän kanssa. Opettajuuden lisäksi Taija on tiedonhaluinen ja utelias oppija, joka elää sellaista elämää, josta ei voi muuta tulla kuin kirjailija ja kirjoittajien opettaja.