sunnuntai 3. elokuuta 2014

Suvirunomaraton - maalissa


Herään yöllä eikä unihiekkatyyppiä näy missään. Hikinen painajainen hiertää mieltä. Vannon itsekseni: En ikinä enää. En ideoi. En keksi. Tai jos joku juttu tulee mieleen, en ainakaan puhu siitä, saati että ehdottaisin yhteistyötä ja jopa ajatuksen toteuttamista. Ei. Ei koskaan. Ei sitten milloinkaan. Minulla on ResMed lievän uniapnean etäännyttämiseksi. Joskus tahdillaan henkäilevä kone esittää valtameren aaltoja ja saa minut nukahtamaan. Näin käy nyt, onneksi.Kello pirahtaa. On heinäkuun kuudes, Eino Leinon, runon ja suven päivä. Liput liehuvat suvisäässä. Tänään on Se Päivä. Mitä varten piti mennä tekemään aloite Suvirunomaratonista ja kaikki muu, jos kukaan ei tule paikalle. Jos kaikki ajattelevat, että höpölöpöpöpö, ja sitten minä leikistä suutun. En kestä tätä jännitystä, pelkoa, epäonnistumisen uhkaa. Jään peittojen alle, enkä lähde Mallaskosken Panimoravintolaan ollenkaan. Olkoon Satubrunssi, lukekoot Anna-Leena Taipalus ja Andrea Burci satuja. Minä häpeen kotona, yksin, tulkaa myöhemmin katsomaan ja säälimään silmät päästään hävennyttä!Tämä on nyt Se Päivä. Pakko nousta, pikasuihku, iso kahvi puolison kanssa patiolla, satukirjoja kassiin, runokirjoja massiin, ilonyritystä tassiin. Jotain pukeutumisajatuksen toteuttamista, ei, hellettä luvassa, kuteet vaihtoon, meikinpoikasta ja Andreaa hakemaan Satubrunssille. Mallaskoskella tälläämme verhot seinustoille, matot ja peitot lattialle, kirjoja esille ja odotamme brunssinsa päättäneitä lapsia satuja kuuntelemaan. Runsaslapsisia ja lapsellisia pariskuntia ei ole montaa. Jonkin kuulijan saamme, joten emme tulleet paikalle ihan turhaan.Brunssin jälkeen on parin tunnin tauko ennen SUVIRUNOMARATON -koitosta. Miten minua voi pelottaa ja jännittää ja kauhuttaa näin lujaa ja kovaa ja säälimättömästi? Ja miksi ei? Ei voi yhtään tietää, montako ihmistä tulee lukemaan omaa mielirunoaan, moniko tulee kuulemaan kirjastoon jättämäänsä runotoivetta, kuinka paljon on osallistujia Etelä-Pohjanmaan lavarunousmestaruuskisassa, moniko haluaa kilpailla tietämyksestään Kauko Salon laatimaan runo- ja kirjallisuustietokilvassa, kuka haluaa ihan itselöllisesti esittää omia tai jonkun muun kirjoittamia runoja? Ja miten moni runoista innostunut ihminen haluaa yksinkertaisesti istua, kuunnella ja nauttia erilaisista runoista eri tavoilla esitettyinä?Edellinen virke sisälsi enemmän kysymyksiä kuin osaa laskea. (näin lauantaiehtoona vattupuskistelun raapimana ja avantosaunan pehmittämänä).Pienen hengähdystauon jälkeen takaisin Mallaskosken Kuohuun. Alaterassilla istuu muutama ihminen, ja kello on varttia vaille neljä. Tapsutan tarvikelaukkujeni kanssa alas, ja yllätys, yllätys, teltassa auringolta suojassa onkin jo parikymmentä ihmistä: tuttuja ja vieraita kasvoja. Vau. tästä tulee totta. Vau, en ollut häärännyt turhaan. Lisää väkeä tulee terassille, vau. Kaikille etsitään hyvä paikka, kalaveessa tai auringossa.Näin lähdemme runoamaaan Seinäjoen ensimmäistä Suvirunomaratonia.Ohjelma on monipuolinen, erittäinen omaehtoinen, ennalta arvaamaton ja yllättävä. Tavoitteena oli pienimuotoisuus ja kodikkuus. Kaihdoimme kaikenlaista pönötystä. Lavarunouskisa on Pohjanmaan Kirjaijoiden järjestämänä viides. Nyt Jussi Matilainen vetää sen yleisten ohjeiden mukaan, kun tähän asti olemme järjestäneet sen Ruotsin mallilla. Osallistujia on ennätysmäärä: yhdeksän. Voiton runoilee Sakari Levä Vaasasta. Nuoren miehen ilme on näkemisen arvoinen, kun onnittelen häntä ja kerron ensimmäisen palkinnon olevan ensi vuoden Lavarunouskisan vetovastuu. Saa hän toki valita myös kirjapalkinnon.Runoraattoriin löytyy vapaaehtoisia. Tietovisassa on osallistujia. Kirja-arvat käyvät kaupaksi.Mukana on rohkeita runon tulkitsijoita, kuulemme Eino Leinoa, mutta myös itse kirjoitettuja runoja. On hyvin lämmin. Otsaa saa pyyhkäistä tämän tästä.Runo pyörii alaterassin yllä, kiipeilee likeisiin koivuihin, kampaa ruohoa ja tassuttaa terassin puulattialla. Runot tuoksuvat. Runot nousevat mikrofonin välityksellä siniselle suvitaivaalle.On Se päivä, Eino Leinon, suven ja runon päivä.Ja äkkiä kello on 18.28. Maraton kesti kaksi tuntia ja 28 minuuttia. Moni lähti tyytyväisenä: ”Ensi kesänä uusiksi!” Ensimmäisen kerran jälkeen on helppo suunnitella uutta. Valvoa uusia öitä. Korjata virheitä. Runokaraokea toivottiin. Harmittaa, etten huomannut pyytää ketään kirjaamaan esiintyjien nimiä. Siksi kiitän näin yleisesti kaikkia osallistujia ja kuulijoita: syrämmellinen kiitos.




Jaa, ettenkö ikinä enää? Muka. Enkö milloinkaan?Voi että. Tulin jo Kirja-Mallaksen sivulla luvanneeksi, että järjestämme syksymmällä Kirja-Treffit. Ja mehän järjestämme.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti