KARISTOn Perhe on paras

Kun Karistolta kysyttiin halukkuuttani tulla Perhe on paras –kirjoituskilpailun tuomariksi, en epäröinyt yhtään. Minä pidän uusista haasteista.

Kun edessäni oli käsikirjoituspino, kuusi kustannustoimittajien käsien, silmien ja asiantuntemuksen läpäissyttä käsistä, tunsin itseni hyvin pieneksi ja tyhmäksi.

Ensin vaikeroin: - Miksi ryhdyin? mutta sitten uteliaisuus ja vähän ajan päästä myös innostus saivat lukemiseen vauhtia, enkä katunut enää yhtään.

Luin kaikki käsikirjoitukset peräjälkeen, nopeasti, sen kummemmin niitä vertailematta ja paremmuutta miettien. Mahtavia tekstejä. Kuusi hienoa käsikirjoitusta. Kaikki valmiita kustannettavaksi. Miten minä näistä voittajan löydän. Kaikki ovat ykköspaikan ansainneet.

Pidin muutaman päivän tauon ja luin sitten taas kaikki uudelleen. Mietin tekstin sujuvuutta, houkuttavuutta ja vetoavuutta: pitääkö jännite. Miten kirjoittaja on käsitellyt otsikon ohjaamaa teemaa. Millaisia kuvatut perheet ovat? Minkälaiset suhteet perheenjäsenillä on? Tällä kierroksella putosi kolme pois, jopa aika helposti.

Taas tauko ennen kamalan vaikeaa loppukierrosta. Plarasin käsikirjotuksia, tein muistiinpanoja, plussia ja miinuksia, yritin asettua lapsilukijaksi, yritin nähdä kokonaisuuden ja juonen kehityksen, yritin unohtaa teennäisiltä kuulostavat nimet ja omituiset ilmaukset, sillä kustannustoimittaja Sirja Kunelius vakuutti, että nuo kaikki voidaan toimittaa sitten kirjoittajan kanssa.

Yritin löytää kirjoittajan persoonallisen äänen? Missä se kuuluu ja kaikuu? Kielessä? Tapahtumien, ihmisten ja asioiden kuvaamisessa? Kaikki kolme olivat mahdollisia voittajia.

En niinkään ajatellut Kariston markkinoita tai myyntiä.

Ajattelin vain kirjastoon tulevaa lasta, joka haluaa kivaa luettavaa tai kasivuotiasta, joka avaa synttärilahjapakettia ja löytää kääreestä kirjan.

Kuinka uskallan sanoa, että tämä se on?

Vaikuttaako päätökseni kenties jonkun ihmisen tulevaisuuteen, jopa ammattiin? Vaikutanko päätökselläni tuleviin lukijoihin? Yritin urkkia Sirjalta, voiko niitä kaikkia julkaista, jos osun aivan harhaan.

Entä, olinko laittanut syrjään sen ainoan oikean mahdollisen voittajan? Olisinko voinut hylätä parhaan, omien tuntemusteni takia.

Kuin en olisi koskaan ennemmin ollut tuomarina. Olen ollut. Kymmeniä kertoja kirjoituskilpailuissa ja kaksi kertaa Topelius- ja FJ- raadissakin. Mutta tämä tuomarointi tuntui vakavammalta ja vastuullisemmalta kuin mikään aikaisemmista.

Tämä se on! Päätin.

Tämä se on.

Käsikirjoituksen perhe on ehjä, sopivan tavanomainen: äiti, isä ja kolme lasta: Ilari, 12 v, Anna 8 v ja Veikko-vauva. Rahaa ei ole liiaksi asti, isä ja äiti ovat mokanneet, joten loma Italiassa vaihtuu lomaan kotimaisessa kylpylässä. Viisihenkisen perheen lisäksi kylpylälomalle lähtee myös mummo, jonka takatukkapoikaystävä tuo lähtöaamuna moottoripyörällä paikalle.

Lomareissulla kehittyy paljon hauskoja ja koomisia tilanteita, kommelluksia, väärinkäsityksiä, hykerryttävää sanailua ja lapsiperheen moninaista menoa, johon mummon reippaat toilailut tuovat oman riemastuttavan mausteensa.

Uskon tämän lämmintunnelmaisen ja humoristisen kirjan riemastuttavan ekatokaluokkalaisia lukijoita, mutta myös aikuisia, kun he lukevat kirjaa ääneen lapsille. Kirjasta löytää monenlaisia samastumismahdollisuuksia.

Anna oli luvannut lähettää kortin Italiasta Elinalle, mutta kuinka hän kehtaisi paljastaa, että hän ei päässytkään lomalla ulkomaille. ”Sinähän se runotyttö olet”, mummo huomauttaa. ” Mikä yhdistää Italiaa ja Imatraa?” hän jatkaa.

Jos haluat tietää, miten Anna selviää tästä ja monista muista kiperistä tilanteista, sinun on itse luettava

PERHE ON PARAS –KILPAILUN VOITTAJAN

MARIA KUUTIN KIRJA ANNA JA ELVIS KYLPYLÄSSÄ..

 

Karisto Oy Kustannusliike

lauantai kello 19:43 · 

Tiivis ja jännittävä messulauantai on ohi! Perhe on paras -kirjoituskilpailumme voittaja on upea esikoiskirjailija Maria Kuutti lastenromaanillaan "Anna ja Elvis kylpylässä". Kariston säätiö palkitsi finalistien joukosta lisäksi Nelli Hietalan, Aira Savisaaren sekä Mimmu Tihisen. Paljon onnea koko nelikolle!