alkoi 6.10.kirjavinkkauksella
lähikunnan kahdella pikkukoululla. Molemmissa oli kolme opetusryhmää:
maanantaina aloitin ykköskakkosille, sitten kolmosnelosille ja vipaksi
vitoskutosille. Tavallinen lukujärjestys. Mutta jotain uutta: keksin hauskan
tavan aloittaa tunnit kolmos-kutosille kaksoisäänestyksellä kirjojen
houkuttelevuudesta.
7.10. olivat onneksi
kääntäneet lukkarin nurin. Aloitin isojen kanssa, sitten keskiluokka ja lopuksi
nuo ihanaiset eka- ja tokaluokkalaiset. Isojen miesope kysyi: - Tarvitsetko
minua täällä vai voinko mennä opettajainhuoneeseen? –
Riippuu siitä, minkä viestin haluat oppilaille antaa. Jos jäät, näytät
arvostavasi heitä, nuortenkirjallisuutta ja lukemista. Jos lähdet, paljastat
väheksyvän asenteesi.
Ope lähti, mutisi
mennessään soittavansa pari puhelua ja palaavansa sitten, vaan ei häntä
näkynyt. Näin kävi toisen kerran 25-vuotisella kirjavinkkarinurallani. En
päästänyt mitään tunteita pintaan tästä episodista.
8.10. Keskiviikkona
suunnittelimme KultSin Tanja Huuskosen
kanssa valtakunnallisen Satupäivän kunniaksi rynnistystä satuinemme paikallisiin
kirjakauppoihin. Ei vastustanut Info ei Suomalainen, päinvastoin, olemme hyvin
tervetulleita.
Illansuussa hain
kirjastosta varaamani Terhi Rannelan
Läpi yön –kirjan, tempauduin myötäelämään Maria Järven päiväkirjoja niin,
etten meinannut malttaa nukkua. Kun silmät lupsuivat kiinni, oli
luovutettava.
9.10. Torstaiaamuna luin Terhin
syvästi riipaisevan ja lohduttavan kirjan loppuun.
Iltapäivällä kirjoitin puhtaaksi
perusteluja E-P:n Muistiyhdistyksen Kulttuurista muistoja –hankkeen
kirjoituskilpailun
palkinnonjakotilaisuuteen. Jyrki Tuulari ja Katja Kujala kuuluivat lisäkseni raatiin.
Elämän seikkailu ei ikää katso –kisan palkintona on pääsy äänikirjaan, jotain kivaa pientä ja kunniakirja. Tietysti myös mainetta ja kunniaa!
10.10. Herään viideltä.
Nukkuminen ei enää onnistu: tänään on Se Päivä, jolloin Seinäjoen kirjasto
Apilassa on Vanhusten viikon tapahtumana:
Klo 13–15 Sanoja ja säveliä
Jaaksi-salissa, pääkirjasto Apila
”Elämän
seikkailu ei ikää katso” -kirjoituskilpailun tulosten julkistaminen
(Kulttuurista muistoja -hanke, Etelä-Pohjanmaan Muistiyhdistys ry)
Kunniakirjoja
jakamassa kirjavinkkari, sanataideohjaaja Marja-Leena Mäkelä, kirjailija,
psykoterapeutti Jyrki Tuulari ja projektikoordinaattori Katja Kujala
”Tanhuaskelten
tahtiin”, ohjaajana Paula Alakarhu
”Päivätanssien
pyörteissä”, säestäjänä Mauri Laurila ja Haapakosken Hyvät
Hurmaava tilaisuus: kuorolaulua,
hanurimusiikkia, tanhua. Tanhusin ekan kerran elämässäni, ihan totta.
Lauantaina 11.10. kuljetan
raskasta runokirjakoria paikallisbussiin valmiina reitille 6.
Bussiin tulee monta
tutunoloista naista ihan vasiten runoja kuuntelemaan. On hyvä mieli. Huumoria
ja hauskuutta matkustajat kaipaavat harmaaseen päivään, ja sitä he saavat.
Kiitos Jukka Itkonen, Ilpo Tiihonen,
Kaija Pispa ja Kaarina Helakisa!
Kymppireitille tulee nuori
äiti nelivuotiaan poikansa kanssa. Onneksi mukana on Liesbet Slegersin Hupsut
tassut. Lisäksi muutama runo Itkosen Villin
lännen murmelista ilahduttaa sekä lapsi- että aikuiskuulijoita.
Lounastauon jälkeen on
vuorossa reitti T 4. Aluksi mukana ei ole runoilua kaipaavia, mutta pian
bussiin astuu seitsenkymppinen setä, joka kysyy: - Sinäkös se runoilija
olet? - Vähän sitäkin, vastaan. – Minä
olen säveltäjä. Saisinko kuulla Kaksi…
hän kysyy? - Vanhaa, vanhaa varista,
jatkan. Lauri Pohjanpään runo löytyy
Rakkaimmat runoni –antologiasta, ja
luen sen. – Onko sulla pissahätä? pappara kysyy? – Miksi sinä juoksit sen runon?
Ota rauhallisesti, älä pidä kiirettä.
Kiitän ohjeistä.
Uskallanko lukea enää mitään ikinä? Sivuja plaratessa eteen tulee Kirsi Kunnaksen Tunteellinen siili, ja rohkaisen mieleni. Keskityn, luen hitaasti,
ehdin itse siileksi. Setä läpsyttää nahkakintaillaan. – Hyvin meni, hän
kiittää. – Vielä joku ajatuksia herättävä runo. Mikä muu se voisi olla kuin Jukka Itkosen Sulo, kaikin puolin, jonka osaan ulkoa. Runo tekee vaikutuksen
paitsi setään myös hänen takanaan istuvaan rouvaan, joka kysyy lukemieni
runojen alkuperäkirjat. – Menen heti kirjastoon, hän lupaa.
SADW (Seinäjoki Art and
Design Week)- viikon ohjelmani on ohi 13.30. Olen onnellinen tästä tehtävästä. Palaute
niin lapsi- kuin aikuismatkustajilta ja autojen kuljettajilta oli palkitsevaa.
Voi että, jos omaisi edes pienen osan tuosta iloisesta energiastasi! Se senkun lisääntyy iän myötä. - Olet varsinainen Vanhusten Viikon lähettiläs.
VastaaPoistaAskeleitasi pitkään seurannut.
Oi, kiitos Anonyymi (ystäväni, kuka lietkin?), ihanasta ja kannustavasta palautteestasi. Iloinen energia lisääntyy vuorovaikutuksen - ei iän ansiosta. Lupauduin jo käymään lukemassa vanhuksille Lahjoita lukuhetki -kampanjassa, enkä tarkoita tällä ääneen lukuhetkiä itsekseni.
VastaaPoistaHYVÄÄÄÄ SYNTYMÄPÄIVÄÄ, MARTTI!
VastaaPoistaJa hatunnosto sille, että valistit tuota opettajaa, joka ei arvostanut kirjallisuutta. Onneksi tuollaisia sattuu vain harvoin kohdalle.
Tsempit kaikille niille opettajille, jotka ymmärtävät asian tärkeyden!
T von L
Kiitos, rva Aatelinen,
VastaaPoistatuo synttärionnittelu on nyt kyllä juuri paikallaan, kiitos.
Ja jos multa koulus kerta kysytähän, miten toimitaan, niin mä sanon suorahan, mitä mieltä oon. Se mitä kuulija tykkää, on hänen asiansa. Mutta se tyyppi sai palkan sen tunnin pidosta, ja varmahan kaksinkertaasesti sen, mitä mä.
Onneksi suurin osa opettajista ymmärtää ja tykkäävät kuunnella ja samalla seurata oppilaiden reaktioita sivusta.