sunnuntai 12. lokakuuta 2014

Vanhan kirjavinkkarin Kivi-viikko


alkoi 6.10.kirjavinkkauksella lähikunnan kahdella pikkukoululla. Molemmissa oli kolme opetusryhmää: maanantaina aloitin ykköskakkosille, sitten kolmosnelosille ja vipaksi vitoskutosille. Tavallinen lukujärjestys. Mutta jotain uutta: keksin hauskan tavan aloittaa tunnit kolmos-kutosille kaksoisäänestyksellä kirjojen houkuttelevuudesta.

7.10. olivat onneksi kääntäneet lukkarin nurin. Aloitin isojen kanssa, sitten keskiluokka ja lopuksi nuo ihanaiset eka- ja tokaluokkalaiset. Isojen miesope kysyi: - Tarvitsetko minua täällä vai voinko mennä opettajainhuoneeseen? – Riippuu siitä, minkä viestin haluat oppilaille antaa. Jos jäät, näytät arvostavasi heitä, nuortenkirjallisuutta ja lukemista. Jos lähdet, paljastat väheksyvän asenteesi.

Ope lähti, mutisi mennessään soittavansa pari puhelua ja palaavansa sitten, vaan ei häntä näkynyt. Näin kävi toisen kerran 25-vuotisella kirjavinkkarinurallani. En päästänyt mitään tunteita pintaan tästä episodista.

8.10. Keskiviikkona suunnittelimme KultSin Tanja Huuskosen kanssa valtakunnallisen Satupäivän kunniaksi rynnistystä satuinemme paikallisiin kirjakauppoihin. Ei vastustanut Info ei Suomalainen, päinvastoin, olemme hyvin tervetulleita.

Illansuussa hain kirjastosta varaamani Terhi Rannelan Läpi yön –kirjan, tempauduin  myötäelämään Maria Järven päiväkirjoja niin, etten meinannut malttaa nukkua. Kun silmät lupsuivat kiinni, oli luovutettava.

9.10. Torstaiaamuna luin Terhin syvästi riipaisevan ja lohduttavan kirjan loppuun.

Iltapäivällä kirjoitin puhtaaksi perusteluja E-P:n Muistiyhdistyksen Kulttuurista muistoja –hankkeen kirjoituskilpailun  palkinnonjakotilaisuuteen.  Jyrki Tuulari ja Katja Kujala kuuluivat lisäkseni raatiin.

Elämän seikkailu ei ikää katso –kisan palkintona on pääsy äänikirjaan, jotain kivaa pientä ja kunniakirja. Tietysti myös mainetta ja kunniaa!

10.10. Herään viideltä. Nukkuminen ei enää onnistu: tänään on Se Päivä, jolloin Seinäjoen kirjasto Apilassa on Vanhusten viikon tapahtumana:

 Klo 13–15 Sanoja ja säveliä Jaaksi-salissa, pääkirjasto Apila

 ”Elämän seikkailu ei ikää katso” -kirjoituskilpailun tulosten julkistaminen (Kulttuurista muistoja -hanke, Etelä-Pohjanmaan Muistiyhdistys ry)

  Kunniakirjoja jakamassa kirjavinkkari, sanataideohjaaja Marja-Leena Mäkelä, kirjailija, psykoterapeutti Jyrki Tuulari ja projektikoordinaattori Katja Kujala

 ”Tanhuaskelten tahtiin”, ohjaajana Paula Alakarhu

 ”Päivätanssien pyörteissä”, säestäjänä Mauri Laurila ja Haapakosken Hyvät

Hurmaava tilaisuus: kuorolaulua, hanurimusiikkia, tanhua. Tanhusin ekan kerran elämässäni, ihan totta.


 SADW_2014

Lauantaina 11.10. kuljetan raskasta runokirjakoria paikallisbussiin valmiina reitille 6.

Bussiin tulee monta tutunoloista naista ihan vasiten runoja kuuntelemaan. On hyvä mieli. Huumoria ja hauskuutta matkustajat kaipaavat  harmaaseen päivään, ja sitä he saavat. Kiitos Jukka Itkonen, Ilpo Tiihonen, Kaija Pispa ja Kaarina Helakisa!

Kymppireitille tulee nuori äiti nelivuotiaan poikansa kanssa. Onneksi mukana on Liesbet Slegersin Hupsut tassut. Lisäksi muutama runo Itkosen Villin lännen murmelista ilahduttaa sekä lapsi- että aikuiskuulijoita.

Lounastauon jälkeen on vuorossa reitti T 4. Aluksi mukana ei ole runoilua kaipaavia, mutta pian bussiin astuu seitsenkymppinen setä, joka kysyy: - Sinäkös se runoilija olet?  - Vähän sitäkin, vastaan. – Minä olen säveltäjä. Saisinko kuulla Kaksi…  hän kysyy?  - Vanhaa, vanhaa varista, jatkan. Lauri Pohjanpään runo löytyy Rakkaimmat runoni –antologiasta, ja luen sen. – Onko sulla pissahätä? pappara kysyy? – Miksi sinä juoksit sen runon? Ota rauhallisesti, älä pidä kiirettä.

Kiitän ohjeistä. Uskallanko lukea enää mitään ikinä? Sivuja plaratessa eteen tulee Kirsi Kunnaksen Tunteellinen siili, ja rohkaisen mieleni. Keskityn, luen hitaasti, ehdin itse siileksi. Setä läpsyttää nahkakintaillaan. – Hyvin meni, hän kiittää. – Vielä joku ajatuksia herättävä runo. Mikä muu se voisi olla kuin Jukka Itkosen Sulo, kaikin puolin, jonka osaan ulkoa. Runo tekee vaikutuksen paitsi setään myös hänen takanaan istuvaan rouvaan, joka kysyy lukemieni runojen alkuperäkirjat. – Menen heti kirjastoon, hän lupaa.

SADW (Seinäjoki Art and Design Week)- viikon ohjelmani on ohi 13.30. Olen onnellinen tästä tehtävästä. Palaute niin lapsi- kuin aikuismatkustajilta ja autojen kuljettajilta oli palkitsevaa.


 auto 7

4 kommenttia:

  1. Voi että, jos omaisi edes pienen osan tuosta iloisesta energiastasi! Se senkun lisääntyy iän myötä. - Olet varsinainen Vanhusten Viikon lähettiläs.

    Askeleitasi pitkään seurannut.

    VastaaPoista
  2. Oi, kiitos Anonyymi (ystäväni, kuka lietkin?), ihanasta ja kannustavasta palautteestasi. Iloinen energia lisääntyy vuorovaikutuksen - ei iän ansiosta. Lupauduin jo käymään lukemassa vanhuksille Lahjoita lukuhetki -kampanjassa, enkä tarkoita tällä ääneen lukuhetkiä itsekseni.

    VastaaPoista
  3. HYVÄÄÄÄ SYNTYMÄPÄIVÄÄ, MARTTI!

    Ja hatunnosto sille, että valistit tuota opettajaa, joka ei arvostanut kirjallisuutta. Onneksi tuollaisia sattuu vain harvoin kohdalle.

    Tsempit kaikille niille opettajille, jotka ymmärtävät asian tärkeyden!

    T von L

    VastaaPoista
  4. Kiitos, rva Aatelinen,
    tuo synttärionnittelu on nyt kyllä juuri paikallaan, kiitos.
    Ja jos multa koulus kerta kysytähän, miten toimitaan, niin mä sanon suorahan, mitä mieltä oon. Se mitä kuulija tykkää, on hänen asiansa. Mutta se tyyppi sai palkan sen tunnin pidosta, ja varmahan kaksinkertaasesti sen, mitä mä.
    Onneksi suurin osa opettajista ymmärtää ja tykkäävät kuunnella ja samalla seurata oppilaiden reaktioita sivusta.

    VastaaPoista