Viime vuoden Tähtihetkiä

Marleemumman mutinat ovat olleet jäissä viime keväästä, mutta nyt lähtee taas mutinakärry kolisemaan.

Kun aloitin tämän kirjoittelun, minulla oli pitkä lista aiheita ja jo aihioita, joista kirjoittaa. Sitten tuli tukos, tukko, salpa, lukko, mikä lie, enkä uskaltanut kirjoittaa. Sitten tuli kaikkea muuta, paljon tekemistä, äkäinen flunssa, lisää tekemistä, vyötäisille kivulias ruusu, ja vielä enemmän tekemistä ja menemistä ja sitkeää selkäkipua, ja kun hetkeksi pysähdyin, ja otin kynän käteen, se ei suostunut liikkumaan. En kyennyt kirjoittamaan. En pystynyt ryhtymään.

Vuodenvaihteessa tein päätöksen: tänä vuonna mutisen vähintään kerran kuussa, ja nyt tammikuu. Tammikuun viimeinen. Mietin menneen vuoden tilejä, oliko se vaan silkkaa sairastamista, kyvyttömyyttä kirjoittaa, umpilukossa urputtamista.

Ei, ei ja ei. Viime vuonna oli monia Tähtihetkiä. Monia ihania ja antoisia hetkiä.

Kurikassa järjestettiin kesäkuun ensimmäisessä viikonvaihteessa jälleen Haku päällä, rakkausfestarit. Valmistauduin torstaina 4.6. kertomaan rakkauskirjoista ja -runoista Kurikan kirjastossa. Ennen tilaisuuden alkua koin ensimmäisen Tähtihetkeni: minua lähestyi 10-vuotias nuorukainen pienen kirjan kanssa. Hän oli Kristian Peltoniemi. Hänellä oli kädessään kirjoittamansa kirja, II etsivää ja salaperäinen luola, jonka oli julkaissut kurikkalainen Pienkustantamo Valmiixi.

Peten ja Christianin jännittävä seikkailu tapahtuu Susiluolan seutuvilla, Karijoella sijaitsevan Susivuoren pohjoisrinteellä.  Pojat joutuvat inhottavien roistojen vangeiksi, ja vapautuminen on lujan takan. On ollut mukava esitellä kirjaa kirjavinkkausmatkoilla mainiona esimerkkinä kirjoittamisesta innostuneille oppilaille. Nyt kirja on saanut jo jatkoa.

Toisen tähtihetken koin Taivalkoskella, jossa jokakesäisellä Päätaloviikolla Kirjaseikkailuleirin jälkeen järjestettiin Suvirunomaraton (vastauksena seinäjokelaisen KultSin haasteeseen), ja sain juontaa runotilaisuuden. Yleisön toiverunojen jälkeen kuulimme nuoren Daniel Helakorven, vuoden 2012 Talent-voittajan esittämänä Jukka Itkosen hulvattoman hauskoja runoja.

                                                                              

Danielin tulkitsemia runoja on kuultavissa Lasten Keskuksen julkaisemalla Avoimella mielellä –CD:llä. Daniel Helakorpi on toinen esimerkki nuoresta, joka pärjää ja onnistuu, kun on rohkea, innostunut, harjoittelee ja lumoaa lopulta kuulijansa. Erityisesti tykkään Danielin runoilijavalinnasta, olen itse ollut Itkos-fani vuosikausia.

Kun nyt olen ryhtynyt tähdittämään hetkiä, joissa pääosa on nuorella miehellä, jatkan samaa linjaa. Kulttuurikollektiivi Silta järjesti 10.10., Aleksis Kiven päivänä, Syyrunomaratonin Mallaskosken panimoravintolassa. Illan monipuolinen ohjelma huipentui paitsi Etelä-Pohjanmaan lavarunouden mestaruuskisaan ja Nicolas Kivilinnan sydämeen käyvään musisointiin. Nicolas Kivilinna on lukenut ja elänyt syvästi Eino Leinoa, ja monet Leinon runot ovat saaneet uudet nuotit.

Tästä nuoresta miehestä kuulemme vielä tai siis tämän nuoren miehen musiikkia kuulemme vielä.

         

Tähtihetkiä oli toki paljon muitakin, mutta niistä kirjoitan myöhemmin omat pätkänsä erikseen.

Pyydän anteeksi, armaiset lukijat. Yli puoli vuotta on mennyt siitä, kun taistelin edellisen blogini julki. Olen melko onnistuneesti unohtanut miten toimia: miten pienentää, siirtää, suurentaa kuvia, miten saada teksti kulkemaan kuvan vieressä. Älkää välittäkö, seuraava juttu tulee olemaan helpommin luettava.