Älkää käsittäkö väärin: minua ei valta kiehdo, ei sitten pätkääkään. Jouduin kunnankirjastontätinä käyttämään valtaa, kun olin viiden ja puolen henkilön pomo. Se oli kamalaa ja raskasta. Se pakotti hakeutumaan pois, työhön, jossa ei henkilöstöjohtamista ollut.

Vaikuttaminen on eri asia. Tai no, vaikutusvalta lie valtaa vaikuttaa. Mutta se antaa kuitenkin vaikutettavalle mahdollisuuden valita; vallan käyttäminen ei anna vallan alaiselle mitään mahdollisuutta: nyt istut, niistät nenän ja olet hiljaa, sanoo vallankäyttäjä. Tai!

Olin nuori mennessäni kunnankirjastonhoitajatädiksi, 22 vee. Ikinä en unohda kirjastolautakunnan ensimmäisen kokoukseni pöytäkirjan kirjoittamista käsin oikealla mustetäytekynällä. Itkin ja kirjoitin. Itku putosi kirjoittamalleni sivulle, ja muste levisi niin, että oli revittävä sivu irti ja aloitettava alusta.

Olin kahdeksan vuotta tuossa vallan sadassa neliössä kunnantalon toisessa kerroksessa. Palkkaluokkahaarukan alempaan haaraan jättäminen sai minut hakemaan naapuriin.  Lähtiäishipoissani kysyin minua tanssittavavalta kunnanhallituksen puheenjohtajalta, olisinko saanut sen palkankorotuksen, jos olisin ollut rintavampi ja syvä-äänisempi. – En tiedä, hän vastasi, - peruisitko irtisanomisesi, jos nostamme palkkaasi? – Ei, enää en peru! Onneksi eivät nostaneet. En kirjoittaisi tätä, jos siihen hommaan olisin jäänyt.

Ja kohdun psykologia toimi: heti irtisanomisen jälkeen aloin odottaa toista lasta. Toisen kirjaston pomo otti uutisen iloisesti vastaan: - Maailmassa tarvitaan lisää lapsia, hän sanoi. Työmatka lyheni työpaikan vaihdoksessa noin kaksi tuntia päivässä, ja johtamisvelvollisuudet vähenivät kokonaan. Ja Esikko sai pikkusiskon, Sydämensyrjimmäisen.

Anteeksi tämä muistelus. Tämä on vähän perustelua koko blogillekin. Marleemumma on ikivanha, hikimuori, ikihikimuorison vaikutusvaltaa hinkuava edustaja.

Kävin ekan postauksen jälkeen avannossa.

Avanto on yhtä uusi juttu kuin blogi.

 

Vanhoja juttuja sen sijaan oli 200. paikkakunta, jolla olen kirjavinkkarina vieraillut. Se oli Aura. Olin siellä kirjailija Terhi Rannelan kanssa. Kävimme pizzalla. Ripotin vähän oreganoa pizzalle. Terhi kuvasi. Kiitos.

Kokeilen osaanko jatkaa bloginpitoa ja olen iloinen teistä, armaat lukijat.