Ilmajoen kunnantalossa oli
12.6. hyvin moninainen, sydämeen yltävä ja tunteita nostava monitaiteinen KokoNainen-konsertti.
Katri Tapolan koskettavat,
viisaat, hauskat ja ironiset tekstit olivat saaneet Marjut Vuorennon säveltämään monipuolista ja vaihtelevaa musiikkia.
Laulut tulkitsi voimakkaasti, herkästi ja eläytyvästi sopraano Terttu Iso-Oja. Kirsikkoina musiikki-
ja tekstikakun päällä olivat Virpi
Talvitien näyttämön lakanalle heijastetut Virpin omintakeiset kuvat.
En osaa musiikkitermistöä,
mutta osaan kertoa, miten täyteläisen ja rikkaan elämyksen koin
KokoNainen-konsertissa ja nyt tätä kirjoittaessa.
Pianon takana istui
säveltäjä Marjut Vuorento, joka oli löytänyt tekstejä hyvin tukevia säveliä, haikeita,
reippaita, ilakoivia, temperamenttisia, vähän kiukkuisiakin.
Terttu Iso-Oja tulkitsi
laulut erinomaisen näyttelijän taidolla: hänestä pursusi kaipausta, surua,
raivoa ja myös tyyniä tunnelmia. Olin pompata puoli metriä tuolilta
säikähdyksestä, kun lusikkanippu lensi lattialle tai granaattiomenan siemenet
varisivat kodastaan.
Kirjailija Katri Tapola
luki tummalla ja lämpimällä äänellään Maaseudun Tulevaisuudesta milloin
konserttia kokoavia ”uutisia” milloin välijuontoja.
Koko ajan saimme nähdä
Virpi Talvitien värikkäitä, mielikuvitusta ruokkivia ja lauluja tukevia kuvia.
Kuvat olivat tuttuja Mahdottomuuksien rajoissa –kirjasta,
josta oli myös osa lauluteksteistä. Niiden lisäksi Katri Tapola oli
kirjoittanut uusia sanoituksia.
”KokoNainen on tekijöilleen granaattiomena, joka kypsyi kysymyksestä: mitä kaikkea pitää sisällään nainen keskellä elämää?”
Konsertti oli aisteja herättävä ja hivelevä elämys. Lavastus näyttämön edessä oli vähäinen: pieni pöytä, pari tuolia, Katrilla kahvikuppi ja Maaseudun tulevaisuus. Terttu Iso-Oja muuntui esiliinan, huivin ja kenkien avulla eri laulujen tunnelman tulkiksi. Ai, unohdin lusikat ja granaattiomenan. Virpi Talvitie tuli esiin kuvina ja Marjut Vuorento säestäminään sävelinä.
Muutama laulu jäi
päällimmäiseksi mieleen. Itselle Kevät oli
ehdoton ykkönen: ”Kevät tulee, kun se ehtii” sopii hyvin tähän kevääseen, jos
mielessä ajattelemme kesää kevään tilalle. Sinä
päivänä –laulussa oli raikasta erotiikkaa. Talven selkä tuntui kuin olisi minusta tehty:
"Talven selkä on
kumarassa ja vanha."
Laulut olivat mukavan
vaihtelevassa järjestyksessä: vuoroin huumoria, kärsimättömyyttä, haikeutta,
hampaat irvessä –uhkaa, imelyyttä, kujeilua, lohduttomuutta, määrätietoisuutta.
Ihan niin kuin naisen tunne-elämä sisällään eri sävyjä pitää.
”Ja kaikki uurteeni ovat
elämää”, luki Katri Tapola Maasumista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti