Valmistelimme
perjantaina 13.2. Anna-Leenan kanssa kysymystä
avantosaunalle. Mikä tämä on?
5.pisteen vihje.)
Se voi olla virallinen tai epävirallinen. 4.p.) Saunallakin voi olla sellainen.
3.p.) Se voi olla joskus hyvin huonoa (etenkin aamuyöllä). 2.p.) Sillä voi olla
hyvä tarkoitus ja päämäärä.
Tässä kohdin
tuli oikea vastaus: seura. Yhden pisteen
vihjeemme olisi ollut: joillekin sellainen kolahtaa postilootaan kerran
viikossa.
Lauantai oli
pyjamapäivä: lukemista, kirjoittamista, lepäämistä ja mietiskelyä.
Iltapäivällä
mietin seura-sanaa. Muistelin lapsuuden ompeluseuroja, joissa äiti tarjosi
lihalientä, voileipiä ja hedelmäsalaattia. Mutta ennen vieraitten tuloa oli
minun pyyhittävä pölyt ja oiottava pöytäliinojen ja mattojen hapsut suoriksi.
Ei silti, se piti tehdä joka sunnuntaiaamu, oli seuroja eli ei. Siksi
tänäisessä kodissani ei ole mattoja saati hapsuja.
Olisiko minusta
perustamaan ompeluseura! Pöytäliinat ovat silittämättä kaapissa. Sohva vilisee
kissankarvoja. Ikkunoissa on tahroja, eikä peilikään ihan kirkas ole. Mutta
lähikaupassa myydään tuoretta pullaa, pieniä pizzoja ja croissanteja.
Siispä tekstaan
Anna-Leenalle ja Hannelelle: he kyllä tietävät puutteellisen kodinhoitoni ja
emännöintini, eivätkä odota mitään. Ehdotan RunoOmpeluSeuraKutsua tekstarilla,
että he ottaisivat käsityön lisäksi runoja mukaan.
Kahdella
vieraalla on helppo aloittaa.
Naiset tulivat.
Joimme kaffetta ja nautitsimme lähikaupan antimia. Ryhdyimme Käden
Töille. Pölpötimme naisten juttuja. Luimme runoja, hauskoja ja antoisia ja
vähän muutakin. Kehuimme FB:ssa ollut runohaastekierrosta. Se avasi silmiä
uusille teksteille.
En katsonut
aikaa, milloin vieraat nousivat, kiittivät ja lähtivät. Odotan jännittyneenä,
olisiko tässä kenties jonkin uuden alku ja siemen.
Ku tää kaikki on niin
tylsää. Koko aika samaa ja yhtä. Ei mitään uutta yllä olevaa Runo Ompelu
Seuraa lukuun ottamatta.
Olisin valmis
perustamaan: Vastustakaamme Kaikkea Ompelu Seuran. Keksisimme erilaisia
vastustamisen kohteita kuten
- emme
käyttäisi vilkkua kääntyessämme, kerta juuri kukaan muukaan ei käytä
-
vastustaisimme
vihreitä kävelemällä punaisia päin kuten lähes kaikki muutkin kävelevät
-
lopettaisimme
kokonaan yhdys sanojen yhteen kirjoittamisen, sillä niin harva enää nykyisin
jaksaa kirjoittaa yhdys sanoja yh teen
-
pilkuttaisimme
ja pisteittäisimme, lauseet ja, virkkeet miten mielisimme, milloinkin
-
vastustaisimme,
kaikkia, sääntöjä, jotka, kahlitsevat luo vuutt amme ja le vittäis imme koko
maa han u u den Ompelu Seura Idean.
Ei enää
siloisia, kohteliaita, hyväkäytöksisiä ja – Kiitos, oikein hyvää kahvia,
kakkua, vointia, oloa ja elämää – seuroja vaan reippaita, rohkeita, rehellisiä
ja innovatiivisia yhdessä oloja.
Oi, nyt tuli
kiirus, lähden tekemään Vastustan 1/10 haaste kierrosta ja haastan joka päivä
mukaan yhden uuden haastettavan. Odota, saat sinäkin pian haasteen.
Lähetinpä tvitteriin.En minä tiärä, mutta hanttihin pistän.:)Armi V
VastaaPoistaKiitos Armi, Hanttihin Pistjiä tarvitahan pitämähän tätä elämää jollaki lailla träillänsä.
VastaaPoistaNiin,muuten entisajan käsityäälääset oliva suuria ajattelioota,viisahia. armi.v
PoistaNiin, ainakin täälä Pohojammaalla vanahemmat naisihimiset :-).
PoistaRuno-ompeluseura kuulostaa varsin hauskalta! t: Maria K
VastaaPoistaNiin minustakin. Sillä tavoin epävirallisesti, purskahtelevasti, pönöttämättä ja jutellen itseä koskettaneista runoista, ihmetellen ja toisilleen avaten vieraiksi jääneitä tekstejä. Mä haluaisin pitkästä aikaa kieriskellä runoissa - virkkoos tai tikkuaminen olisi sivuroolissa.
Poista