Nuoruus on rankkaa

Henry Aho, Arvet. Romaani kiusatuista. Reuna. (Kustantamo lähetti)

Kirsti Kuronen, Paha puuska. Karisto. (Kustantaja lähetti)

Terhi Rannela, Läpi yön. Otava. (Kirjailija lähetti omistuskirjoituksella)

Nuoruus, aikuiseksi kasvaminen on toisinaan niin kipeää ja rankkaa, että sitä ei melkein kestä. Joskus ei kestä lainkaan.  Jos omien kasvukipujen lisäksi kokee kiusaamista, väheksyntää, piittaamattomuutta, hylkäämistä ja vanhempien riitoja, ymmärtämättömyyttä, alkoholismia, omavaltaisuutta, voi pienikin asia aiheuttaa maailmanlopun, nuorelle koko elämän lopun.

                                                       

                                                                                                             

Henry Ahon Arvet kuvaa neljän nuoren silmin elämää ja tapahtumia yläkoulussa seiskaluokan alusta alkaen. Lailan perhe muuttaa Vaasasta Teuvalla, ja se on suomalaisen isän ja Japanissa syntyneen äidin tyttärelle shokki ja maailmanloppu. Teuvalle, jossa ei koskaan liene nähty ulkomaalaistaustaisia lapsia ja nuoria.  Laila on sopiva kohde sormella osoittamiseen.

Jarkko kirjoittaa runoja. Kun äikänope menee paljastamaan sen koko luokalle, saavat muut oppilaat taas yhden syyn kiusata erilaista rillipäätä. Myös isän mielestä Jarkon satuilu samoin kuin äidin maalaaminen on turhanaikaista töhertelyä.

Tomista kesälomat ovat perseestä. Nykyisen kodin isä ja äiti ryyppäävät.. Samaa se oli entisessä perheessä: Tomi ei paljon saanut kokea kodin lämpöä ja turvaa. Koulussa Tomi on kunkku. Hän on hyvä keksimään kiusaamistapoja , joiden kohteena usein on nyhverö Jarkko. Tomi hankkii tupakkansa näpistämällä ja rahaa saadakseen varastaa muutakin tavaraa.

Milla, naiivi ja paksu tyttö kuvaa Milla Magian maagisessa  päiväkirjassa kuvaa ajatuksia ja tunteitaan. Miten jännää on seiskan alku. Silloin Millasta tulee nainen. Mutta koulussa ei olekaan kivaa. Kukaan ei ole Millan kanssa. Häntä osoitellaan ja hänelle nauretaan.

Koulu ja elämä eivät suju kellään näistä nuorista leikiten ja odotusten mukaan. Kaikilla on sietämättömän rankkaa. Jos joskus on hyviä hetkiä, on syytä olla varuillaan, sillä kuilu, pohjaton kuoppa odottaa milloin tahansa, ja siellä pohjalla väijyy kuolema, itsemurha. Henry Aho kirjoittaa nopeasti, rönsyillen. Jos olisin Reunan kustannustoimittaja, olisin ehdottanut kirjailijalle tekstin tiivistämistä.

Arvet on tärkeä kirja tärkeästä aiheesta: kaikkien nuorten kanssa työskentelevien soisin sen lukevan

                                                                                        

Kirsti Kurosen  Paha puuska -runotarinan isosisko Hilla: ” Jo vuosi siitä/eikä kukaan ole jaloillaan/äiti vetää unilääkkeitä/isä muutti Tallinnaan/mummu rukoilee/ja minä olen yksin”

Lauri meni junan alle seiskaluokan ekana päivänä. Kasin aloittanut Hilla on tolaltaan, samoin kuin koko perhe ja muut Laurin tunteneet.

Hilla kerii runoiksi muistoja Laurista, keskinäiset juttelut, hautajaiset, ihmisten suhtautumisen ja syyn pohtimisen. Miksi Lauri, miksi? Onko oltava syy? Eikö ”paha puuska” riitä? Onko Pinja syyllinen väärään numeroon lähettämänsä tekstarin takia?

Vai olisiko Lauri leikkinyt lännenelokuvan sankaria ja kuvitellut selviävänsä maatessaan kiskojen välissä?

Aika hälventää tuskaa, aika helpottaa hyväksymään, aika auttaa toipumaan ovat tuttuja fraaseja. En sanoisi niin kenellekään, en, vaikka olen kokenut fraasien olevan totta oman pikkuveljeni kuoleman jälkeen. Kuronen osoittaa myös ajan vaikuttavan surijaan: viimeisessä runossa Hilla on kaksi ja puoli –vuotiaan Lasse-poikansa kanssa Laurin ja Hillan yhteisellä kivellä ja kajauttaa poikansa pyynnöstä Laurin muistoksi sanoittamansa laulun:  ”lennetään, liidetään, linnunrataa kiidetään/sinisillä pysäkeillä tankataan”, johon jatkaa: ”lusinoita, luusuja, luisleivän kannikoita”.

Kirsti Kuronen kirjoittaa koskettavasti ja hellästi menettämisen ja luopumisen surusta. Hänellä on hieno kuvasto: jotkut runot ovat herkkiä akvarelleja, toiset mustan tussin kovia viiltoja.

                                                                           

Terhi Rannelan Läpi yön -kirjan alaotsikko on ”Tarina unelmasta, jonka toteuttaminen pelasti yhden tytön elämän”.  Itsemurhaa yrittänyt Maria kuvaa päiväkirjassaan elämäänsä sairaalasta pääsyn jälkeen. Maria on kunnianhimoinen kympin tyttö, joka kokee kotona elämisen ”aika ajoin yhdeksi helvetiksi”. Onneksi hän on löytänyt oman rauhan paikkansa, päiväkirjan kirjoittamisen. Maria on päättänyt tulla kirjailijaksi, eikä hän luovuta hevin, vaan kirjoittaa, kirjoittaa ja kirjoittaa sinnikkäästi päiväkirjan ohella kirjaa, novelleja ja joskus runoja. Hän postittaa tekstejä kustantajille ja pyytää arviota Nuoren Voiman Liitosta.

Perhe ei ole kannustava. Isä juo, pikkusisko Anna ilkeilee ja äiti myötäilee isää. Parasta perheessä on ukki ja mummola, jossa Maria viettää paljon aikaa. Koulussa menee tänään hyvin, huomenna huonosti, rakkain kaveri Tiija on olemassa, nyt ja aina. Masto on poikaystävä, melkein vakituinen, mutta muitakin poikaihmisiä Maria elämässä on. Kirjastossa on kirjoittajapiiri, jossa tyttö viihtyy mummojen joukossa. Nämä ihastelevat Marian tekstejä, syystäkin.

Läpi yön kuvaa herkän, tunteellisen ja älykkään tytön tasapainoilua mielen aallokoissa hyvin monitasoisesti ja –tahoisesti. Päällimmäisenä on positiivinen, tulevaisuuteen ja epävarmaan itseen luottava tuntu. Kasvukuvauksen lisäksi Läpi yön on erinomainen opas kirjailijuudesta haaveilevalle, sillä Marian periksi antamattomuus ja sitkeys on myönteinen malli.