"Kirjavinkkaus oli tosi kivaa, koska hän luki hassuja tarinoita." Jelena
Kihniön kirjavinkkauskeikka
marraskuussa 2017 taisi jäädä viimeisekseni. Se oli kiva ja antoisa: lasten
palautteet synnyttivät iloa ja kiitollisuuden tunteen. Kirjavinkkarin työ ei
useimmiten tuntunut työltä vaan hauskalta seikkailulta uusien ja erilaisten
lasten parissa.
Kihniön kolmosluokan ohjelmassa
oli kirjankansiäänestys. Mukana oli kahdeksan uudenpuoleista kirjaa, joista
lapset saivat valita kannen perusteella kolme houkuttelevinta. Olin
valmistellut lyhyen kirjavinkin jokaisesta kirjasta, jotka puhuin sitten
äänestystuloksen selvittyä takaperoisessa järjestyksessä. Sen jälkeen
äänestettiin jälleen, mutta lasten mielipiteet eivät juurikaan heilahdelleet kirjavinkkauksen
takia tai ansiosta.
"Kirjavinkkauksessa oli kivaa, koska sai äänestää lempikirjaansa." Eemil
Toiselle sijalle, 11
ääntä, nousi puolestaan pienin, lyhyin ja nopeimmin luettava jännäri, Kristian
Peltoniemen II etsivää ja autovarkaat (Valmiixi).
Kirjoittaja on 11-vuotias koululainen, joka on seikkailuttanut etsiviään jo
kolmessa kirjassa. Tämä kirja sai supermyönteisen palautteen myös Niittyvillan
yläkoulun pojilta, joille luin sen ääneen keväällä.
Samalle tokasijalle (11
ääntä) ylsi myös Henry Ahon ja Harri István Mäen herkullinen yhteistyö, Minivampyyrit ja Okto Pussi. Teuva on
kirjallisuuden maailmankartalla tämän hulvattoman ja mielikuvituksellisen
tarinan myötä.
Yhdeksällä äänellä
sijoittui neljänneksi Juha-Pekka Koskisen ja Miranda Koskisen runomittaan
riimitetty Gabriel Hullo ja keskiyön
kestit (Haamu). Tämä kauhutarina vaatii toisenkin ääneen lukukerran ennen aukeamista, ja oikeastaan
kolmannen, nimittäin Miranda Koskisen verrattomien kuvien katselukerran.
Tasaiset neljä ääntä
saivat loput neljä kirjaa. Haamun kustantama Rosario Garcia Gilin Roosa ja vaaleanpunainen kummitus, jossa
Roosan perhe muuttaa uuteen kotiin, vanhaan taloon. Sieltä Roosa löytää
ystäväkseen vaaleanpunaisen kummituksen, jonka kanssa tutustuu vanhan talon haamustoon ja niiden hankaliin kokemuksiin.
"Hyvä puoli oli se, että se oli hauskaa ja huono puoli, että ei luettu jotain kirjaa 2 sivua." Aku
Anna Haanpää-Vesenterä on
kirjoittanut jo kolmannen kirjan Vaahteranlehtipojasta, Vaahteranlehtipoika ja pellavakantinen kirja. Vaahteranlehtipoika,
Erno, ei ole ihan tusinatyyppi, hän on täynnä pohdintaa, kysymyksiä, pelkoja,
uteliaisuutta, kiinnostusta, mielikuvitusta. Vaahteranlehtipoika-kirjat ovat
varmaan parhaimmillaan pienelle porukalle ääneen luettuina, jolloin niitten
herättämistä ajatuksista voidaan myös jutella.
Mervi Heikkilän ja Jussi
Matilaisen kirjoittama ja Miranda Mordin kuvittama Kummajaisten kylän salaperäinen
syksy on kolmas Haamun kustantama Kummakylä-tarina. Korpikylän mysteerejä
pohtii kuuden ystävyksen jengi, joka joutuu jännittävien ja pelottavien
ilmiöiden eteen. Mummo on salaperäisten tapahtumien keskeinen henkilö. Entä jos
hän onkin noita? Kirjan henkilöt ovat kutos- ja seiskaluokkalaisia, tapahtumat
niin jännittäviä, että ehkä kolmoset olivat liian nuori kohderyhmä tälle
kirjalle.
Marketiimin julkaisema on
Helena Nummisen ja Harri István Mäen tekemä Lillin
villin seikkailut –kirja. Lilli saa kokea hurjan jännittävän seikkailun
yöllä, äidin, pehmeän karhuemon nukkuessa viatonta unta. Sairaalasta lähdetään
kiertämään maailmaa, joudutaan rosvojen maahan, ja välillä herää epäily,
pysyvätkö Lilli ja seikkailukaverit koskaan enää palaamaan takaisin.
Olen joskus kirjoittanut runon, joka alkaa: "Useinkaan emme tiedä tekevämme jotakin viimeistä kertaa, jättävämme jäähyväisiä kädet tiskivedessä, mieli jo karkailemassa seuraavaan tehtävään..."
VastaaPoistaOlet tehnyt valtavan hienon pioneerityön tärkeällä saralla. En voisi kuvitella parempaa ja sopivampaa ihmistä tähän huimaan istutus- ja kylvötyöhön, jota olet tehnyt suurella sydämellä ja koko olemuksellasi. Sinä olet Kirjavinkkarien kantaemo, josta kaikki alkaa: Olipa, elipä kerran Pohojanmaan lakeuksilla, Seinäjoen komiassa pitäjässä tyttö, nimeltä Marja-leena, joka syntyi kirja kädessään...
Olen ollut onnekas ja saanut osallistua kirjavinkkarikoulutukseesi. Sytytit sisälläni jo valmiiksi kyteneen kipinän. Annoit minulle sen tarvitsemani rohkeuden ja itseluottamuksen, että uskalsin astua pelottavan, tärkeän ja vaativan yleisön eteen. Uskalsin sinun opetuksesi vuoksi päästää itseni irti ja innostaa kokonaisia luokkia lukemisen ihmeellisewn maailmaan. Koska olin aina ollut kova jännittämään, muistan aina lauseesi: "Et sinä ole tärkeä vaan esittämäsi asia." En muista, olivatko nuo juuri oikeat sanat, mutta sisältö oli juuri tämä. Voin unohtaa jännittämisen, sillä minä olen vain tämän tärkeän asian välikappale ja on omasta innostuksestani kiinni, kuinka työ onnistuu.
Jouduin itse jättämään työni ihan yllättäen, juuri kun olin päässyt kehittämään omalla alueellani kirjavinkkausta ja se oli otettu ilolla vastaan. En muista, mikä oli viimeinen vinkkaukseni, koska en silloin tiennyt tekeväni sitä viimeistä kertaa. Mutta on tosi hienoa, että sinä muistat sen ja että siitä on dokumenttia ja ihanaa palautetta.
Jos siinä oli viimeinen keikkasi kirjavinkkarina, niin se loppui hienoihin tunnelmiin. Ei itkuisia jäähyväisiä, vaan juuri sellainen lopetus, kuin matka on ollut. Innostava, iloinen ja sinun näköisesi.
Kiitos Marlee, satumumma. Elämä kuitenkin jatkuu monenlaisena tästä eteenpäinkin. Sinun ansiostasi kirjavinkkaus on juurtunut pysyväksi osaksi kirjastojen tärkeintä tehtävää.
Kirjankansikisassa menestyminen ja myönteinen palaute on tavoittanut nuoren kirjailijan, kiitos paljon niiden kirjaamisesta! Nyt II etsivän seikkailuja on jo viisi.
VastaaPoistaTäällä kirjailijan kiitokset: http://kaksietsivaa.blogspot.com/2020/01/supermyonteista-palautetta-autovarkaille.html
Kiitos myös kirjavinkkauksesta kuluneina vuosina ja kaikkea hyvää!