perjantai 22. kesäkuuta 2018

Kirjavinkkarin jäähyväiskeikasta


"Kirjavinkkaus oli tosi kivaa, koska hän luki hassuja tarinoita." Jelena

Kihniön kirjavinkkauskeikka marraskuussa 2017 taisi jäädä viimeisekseni. Se oli kiva ja antoisa: lasten palautteet synnyttivät iloa ja kiitollisuuden tunteen. Kirjavinkkarin työ ei useimmiten tuntunut työltä vaan hauskalta seikkailulta uusien ja erilaisten lasten parissa.

Kihniön kolmosluokan ohjelmassa oli kirjankansiäänestys. Mukana oli kahdeksan uudenpuoleista kirjaa, joista lapset saivat valita kannen perusteella kolme houkuttelevinta. Olin valmistellut lyhyen kirjavinkin jokaisesta kirjasta, jotka puhuin sitten äänestystuloksen selvittyä takaperoisessa järjestyksessä. Sen jälkeen äänestettiin jälleen, mutta lasten mielipiteet eivät juurikaan heilahdelleet kirjavinkkauksen takia tai ansiosta.

"Kirjavinkkauksessa oli kivaa, koska sai äänestää lempikirjaansa." Eemil



 Eniten ääniä, 13, kisassa sai Kristiina Mäkimattilan kirjoittama ja kuvittama Olonkolo. Lyydia Moukun suuri seikkailu 1 (Marketiimi).  Tämä tuhti, kisan paksuin teos, saturomaani kiinnosti kovasti myös hauskan ja jännittävän tarinan takia. Itseäni huvitti kovasti henkilöiden mielikuvitukselliset nimet ja heidän puhumansa venkula kieli.

Toiselle sijalle, 11 ääntä, nousi puolestaan pienin, lyhyin ja nopeimmin luettava jännäri, Kristian Peltoniemen II etsivää ja autovarkaat (Valmiixi). Kirjoittaja on 11-vuotias koululainen, joka on seikkailuttanut etsiviään jo kolmessa kirjassa. Tämä kirja sai supermyönteisen palautteen myös Niittyvillan yläkoulun pojilta, joille luin sen ääneen keväällä.

Samalle tokasijalle (11 ääntä) ylsi myös Henry Ahon ja Harri István Mäen herkullinen yhteistyö, Minivampyyrit ja Okto Pussi. Teuva on kirjallisuuden maailmankartalla tämän hulvattoman ja mielikuvituksellisen tarinan myötä.

Yhdeksällä äänellä sijoittui neljänneksi Juha-Pekka Koskisen ja Miranda Koskisen runomittaan riimitetty Gabriel Hullo ja keskiyön kestit (Haamu). Tämä kauhutarina vaatii toisenkin ääneen  lukukerran ennen aukeamista, ja oikeastaan kolmannen, nimittäin Miranda Koskisen verrattomien kuvien katselukerran.

Tasaiset neljä ääntä saivat loput neljä kirjaa. Haamun kustantama Rosario Garcia Gilin Roosa ja vaaleanpunainen kummitus, jossa Roosan perhe muuttaa uuteen kotiin, vanhaan taloon. Sieltä Roosa löytää ystäväkseen vaaleanpunaisen kummituksen, jonka kanssa tutustuu vanhan talon  haamustoon ja niiden hankaliin kokemuksiin.

"Hyvä puoli oli se, että se oli hauskaa ja huono puoli, että ei luettu jotain kirjaa 2 sivua." Aku


Anna Haanpää-Vesenterä on kirjoittanut jo kolmannen kirjan Vaahteranlehtipojasta, Vaahteranlehtipoika ja pellavakantinen kirja. Vaahteranlehtipoika, Erno, ei ole ihan tusinatyyppi, hän on täynnä pohdintaa, kysymyksiä, pelkoja, uteliaisuutta, kiinnostusta, mielikuvitusta. Vaahteranlehtipoika-kirjat ovat varmaan parhaimmillaan pienelle porukalle ääneen luettuina, jolloin niitten herättämistä ajatuksista voidaan myös jutella.

Mervi Heikkilän ja Jussi Matilaisen kirjoittama ja Miranda Mordin kuvittama Kummajaisten kylän salaperäinen syksy on kolmas Haamun kustantama Kummakylä-tarina. Korpikylän mysteerejä pohtii kuuden ystävyksen jengi, joka joutuu jännittävien ja pelottavien ilmiöiden eteen. Mummo on salaperäisten tapahtumien keskeinen henkilö. Entä jos hän onkin noita? Kirjan henkilöt ovat kutos- ja seiskaluokkalaisia, tapahtumat niin jännittäviä, että ehkä kolmoset olivat liian nuori kohderyhmä tälle kirjalle.                    
Marketiimin julkaisema on Helena Nummisen ja Harri István Mäen tekemä Lillin villin seikkailut –kirja. Lilli saa kokea hurjan jännittävän seikkailun yöllä, äidin, pehmeän karhuemon nukkuessa viatonta unta. Sairaalasta lähdetään kiertämään maailmaa, joudutaan rosvojen maahan, ja välillä herää epäily, pysyvätkö Lilli ja seikkailukaverit koskaan enää palaamaan takaisin.
 "Se oli todella hauskaa, kun hän luki monenlaisia kirjoja, koska niitä oli hauska kuunnella ja siitä sai hyviä lukemisvinkkejä." Helmi

1 kommentti:

  1. Olen joskus kirjoittanut runon, joka alkaa: "Useinkaan emme tiedä tekevämme jotakin viimeistä kertaa, jättävämme jäähyväisiä kädet tiskivedessä, mieli jo karkailemassa seuraavaan tehtävään..."

    Olet tehnyt valtavan hienon pioneerityön tärkeällä saralla. En voisi kuvitella parempaa ja sopivampaa ihmistä tähän huimaan istutus- ja kylvötyöhön, jota olet tehnyt suurella sydämellä ja koko olemuksellasi. Sinä olet Kirjavinkkarien kantaemo, josta kaikki alkaa: Olipa, elipä kerran Pohojanmaan lakeuksilla, Seinäjoen komiassa pitäjässä tyttö, nimeltä Marja-leena, joka syntyi kirja kädessään...

    Olen ollut onnekas ja saanut osallistua kirjavinkkarikoulutukseesi. Sytytit sisälläni jo valmiiksi kyteneen kipinän. Annoit minulle sen tarvitsemani rohkeuden ja itseluottamuksen, että uskalsin astua pelottavan, tärkeän ja vaativan yleisön eteen. Uskalsin sinun opetuksesi vuoksi päästää itseni irti ja innostaa kokonaisia luokkia lukemisen ihmeellisewn maailmaan. Koska olin aina ollut kova jännittämään, muistan aina lauseesi: "Et sinä ole tärkeä vaan esittämäsi asia." En muista, olivatko nuo juuri oikeat sanat, mutta sisältö oli juuri tämä. Voin unohtaa jännittämisen, sillä minä olen vain tämän tärkeän asian välikappale ja on omasta innostuksestani kiinni, kuinka työ onnistuu.

    Jouduin itse jättämään työni ihan yllättäen, juuri kun olin päässyt kehittämään omalla alueellani kirjavinkkausta ja se oli otettu ilolla vastaan. En muista, mikä oli viimeinen vinkkaukseni, koska en silloin tiennyt tekeväni sitä viimeistä kertaa. Mutta on tosi hienoa, että sinä muistat sen ja että siitä on dokumenttia ja ihanaa palautetta.

    Jos siinä oli viimeinen keikkasi kirjavinkkarina, niin se loppui hienoihin tunnelmiin. Ei itkuisia jäähyväisiä, vaan juuri sellainen lopetus, kuin matka on ollut. Innostava, iloinen ja sinun näköisesi.

    Kiitos Marlee, satumumma. Elämä kuitenkin jatkuu monenlaisena tästä eteenpäinkin. Sinun ansiostasi kirjavinkkaus on juurtunut pysyväksi osaksi kirjastojen tärkeintä tehtävää.

    VastaaPoista