tiistai 24. syyskuuta 2013


Älkää käsittäkö väärin: minua ei valta kiehdo, ei sitten pätkääkään. Jouduin kunnankirjastontätinä käyttämään valtaa, kun olin viiden ja puolen henkilön pomo. Se oli kamalaa ja raskasta. Se pakotti hakeutumaan pois, työhön, jossa ei henkilöstöjohtamista ollut.

Vaikuttaminen on eri asia. Tai no, vaikutusvalta lie valtaa vaikuttaa. Mutta se antaa kuitenkin vaikutettavalle mahdollisuuden valita; vallan käyttäminen ei anna vallan alaiselle mitään mahdollisuutta: nyt istut, niistät nenän ja olet hiljaa, sanoo vallankäyttäjä. Tai!

Olin nuori mennessäni kunnankirjastonhoitajatädiksi, 22 vee. Ikinä en unohda kirjastolautakunnan ensimmäisen kokoukseni pöytäkirjan kirjoittamista käsin oikealla mustetäytekynällä. Itkin ja kirjoitin. Itku putosi kirjoittamalleni sivulle, ja muste levisi niin, että oli revittävä sivu irti ja aloitettava alusta.

Olin kahdeksan vuotta tuossa vallan sadassa neliössä kunnantalon toisessa kerroksessa. Palkkaluokkahaarukan alempaan haaraan jättäminen sai minut hakemaan naapuriin.  Lähtiäishipoissani kysyin minua tanssittavavalta kunnanhallituksen puheenjohtajalta, olisinko saanut sen palkankorotuksen, jos olisin ollut rintavampi ja syvä-äänisempi. – En tiedä, hän vastasi, - peruisitko irtisanomisesi, jos nostamme palkkaasi? – Ei, enää en peru! Onneksi eivät nostaneet. En kirjoittaisi tätä, jos siihen hommaan olisin jäänyt.

Ja kohdun psykologia toimi: heti irtisanomisen jälkeen aloin odottaa toista lasta. Toisen kirjaston pomo otti uutisen iloisesti vastaan: - Maailmassa tarvitaan lisää lapsia, hän sanoi. Työmatka lyheni työpaikan vaihdoksessa noin kaksi tuntia päivässä, ja johtamisvelvollisuudet vähenivät kokonaan. Ja Esikko sai pikkusiskon, Sydämensyrjimmäisen.

Anteeksi tämä muistelus. Tämä on vähän perustelua koko blogillekin. Marleemumma on ikivanha, hikimuori, ikihikimuorison vaikutusvaltaa hinkuava edustaja.

Kävin ekan postauksen jälkeen avannossa.

Avanto on yhtä uusi juttu kuin blogi.
 

Vanhoja juttuja sen sijaan oli 200. paikkakunta, jolla olen kirjavinkkarina vieraillut. Se oli Aura. Olin siellä kirjailija Terhi Rannelan kanssa. Kävimme pizzalla. Ripotin vähän oreganoa pizzalle. Terhi kuvasi. Kiitos.

Kokeilen osaanko jatkaa bloginpitoa ja olen iloinen teistä, armaat lukijat.

 

 

11 kommenttia:

  1. Olin koukussa avantoon kauan,mutta jokin sairaus teki lopun sille lystille,tai ajattelin maalaisjärjellä että viisasta lopettaa,mutta voihan pulikoida vedessä ja joskus piipahdan uimahallin kylmäaltaassa.Mukava lukea muisteluitasi,jatka ihmeessä.armi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Armi! Mä vasta opettelen avantoa, enkä ole vielä ihan varma, tuleeko musta avantotyyppiä. Tällä hetkellä kuitenkin tuntuu, että tulee, jatka vielä. Tanelinlammen avantosauna on kiehtova paikka. Vaikuttaa siltä, että ihmiset siellä tuntevat jo toisensa, mutta kummallista on ettei tällainen sosiaalisesti arka ja vähäenerginen ole tuntenut siellä itseään yhtään ylimääräiseksi, vaikka on joutunut vähän kysymään, jotta mahtuisko tähän istumaan. Tulen kirjoittamaan myös tästä kokemuksesta, jatkan tai en.

      Poista
    2. Tanelirntaa on kehuttu.minä olen uiskennellut siellä joskus kesäisin,mennyt kesä jäi väliin.armi

      Poista
  2. Kiitos tästä.
    Mä nimittäin olen ollut nyt alalla kymmenen vuotta. Ensimmäiset viisi vuotta kuvittelin, että mun pitää suorittaa jossain vaiheessa ylempi amk-tutkinto, kun se kerran tulee jossain vaiheessa mahdolliseksi mun koulutusohjelmassa. Ja sitten se tuli. Ja mä tajusin: en suorita. Sillon en joudu esimiestehtäviin. Sillon en joudu edes siihen vahingossa silleen sijaisuuden kautta. Ja kun tuon hokasin niin voi pojat että olin onnellinen. Koska esimiestä minusta ei tule.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Susta EI tarttekaan tulla esimiestä.Olet oikeassa, kun et mennyt just tuohon koulutukseen. Koulutuksia piisaa, myös sulle ja sun toimentekemiskuvallesi sopivia: innostavia, avartavia ja erilaisia vuorovaikutus- ja sen sellaisia ihmistaitojalisääviä. Ei tarvi olla esimies voidakseen käyttää hyväkseen ei tavoin koulutusta. Mulle olivat NLP-koulutukset tosi hyviä. Nyt muistan aina että auditiivisten ja visuaalisten lasten ja ihmisten lisäksi on näitä kinesteettisiä, jotka tarvivat 45 minuutin kirjavinkkausrupeaman lomassa myös omaa tekemistä, vaikkapa pientiä jumppaa tai runoraattoria! Mutta mun mielestä ihmisen pitää kumminkin koko ajan kouluttautua, jos ei muuta niin italiaa tai saippuanvalmistusta.

      Poista
    2. Näin on. Miksi pilata hyvä työntekijä sillä, että lyödään vastuuta otsaan enemmän kuin tarpeeksi. Eiköhän yks burn out ole herätys myös muille. Sen jälkeen ei ole edes ehdotettu.

      Poista
  3. "Ja Esikko sai pikkusiskon, Sydämensyrjimmäisen."
    Byäää... Ihana.
    Kiitos tästä blogista, jatka ihmeessä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ... jatkan, Niina. Nyt vielä kovasti haparoin, mutta aion jatkaa kurinalaisesti ja kunnianhimoisesti, mikäli kunnianhimoisuus tarkoittaa sitä, että yritän ilmaista ajatukseni ja mielipiteeni parhaalla mulle mahdollisella suomenkielellä ja niin selkeästi kuin tällä päällä pystyy. Mulla on satakaks asiaa, joista haluaisin sanani sanoa. Uskallanko, on eri asia. Riittääkö aika kaikkeen, on eri asia. Ehdinkö, on myös eri asia.
      Kiitos lämmittävästä palautteesta!

      Poista
  4. Tankattiin Annelin kanssa paluumatkalla Turusta juuri tuolla"oregano"asemalla eli Auran huoltsikalla. Naurattaa aina, kun ajattelen meidän pizzatuokiota.

    VastaaPoista