keskiviikko 15. tammikuuta 2014

PUTOSIN AVANTOON JA KASVOIN AVANTOTYYPIKSI


Putosin avantoon noin viisivuotiaana. Olimme Salaman Juhanin kanssa pellon keskellä olevalla lammella, emmekä tienneet että lumen alla on avanto. Jalkani, onneksi vain toinen, solahti lumen läpi veteen. Huusin kuin säikähtänyt kersa vain voi. Juhani auttoi minut ylös ja tuli kanssani Rengon pihatupaan, jossa asuimme.

Viime syksynä pesiskerhomme Sinimailaset vietti kausilopettajaisia Tanskunlammen avantosaunalla. Sinä syyskuisena lauantaina kävin ensi kerran uimassa vuonna 2013. Se oli uskomattoman ihanaa, mahtavaa, parasta mulle muorisoiässä tapahtunutta. Se oli koukku, vastustamaton iili. Se oli uudelleensyntymä, syntymä avantotyypiksi.

Jo seuraavana maanantaina ajelin avantosaunalle ypöyksin. Jännitti kamalasti, mutta lauteilla istuvat olivat kivoja, ystävällisiä, ja opastavia. Joku lähti mukaan avantopolulle, jotta minun ei tarvinnut mennä sinne yksin.

Se on menoa nyt, tammikuun pakkasillakin. Kaksi-viisi kertaa viikossa avantosaunalle, AnLeon ja minä. Ei, ei me siellä kaksin olla, päinvastoin. Saunassa on joskus kolmattakymmentä ihmistä, naisia ja miehiä sulassa sekasovussa, toisinaan vain kymmenkunta. Joskus siellä on hirveä meteli, toisinaan ihmishiljaisuus, jota korostaa tulen kohina ja löylyn sihinä.

Joskus siellä pidetään tietokilpailuja. Miehet kyselevät urheiluennätyksistä, keksinnöistä tai sotatoimista. Täksi illaksi olen valmistellut kysymyksen

Mikä paikkakunta?
5.p. Siellä on vuori.
4.p. Siellä on jonkin verran teollisuutta.
3.p. Sen nimessä on ruumiinosa.
2.p. Yksi Jaakkoo on sieltä kotoisin.
1.p. Sen läpi virtaavassa joessa on P-kirjaimella alkava koski?
0.p. Kolmostie kulkee sen lävitte.

ENSIMMÄINEN OIKEIN VASTANNUT SAA MINULTA KIRJAPALKINNON!
Pikkuhikisinä kipaisemme lampeen ja viime aikoina oikeaan avantoon. Ensi kerralla meno avantoon on aika varovaista, mutta hypin kymmenisen kertaa ja yritän muistaa huuhtoa myös naaman.Taas löylyyn, kunnes tulee kylmänvedenkaipuu joka tyyntyy lammessa uimalla. Vielä kerran lauteille ja viimeisen kerran veteen. Joka välissä juomme vettä.

Saunassa on nykyisin aivan hämärää. Ihmisiä ei näe selvästi, eikä välttämättä edes tunnista ulkona, jossa on valoisampaa, sillä konkareilla on viehättävät valkoiset avantopäähineet. Muilla on myssyjä, pipoja, baskereita ja muita päähineitä.

On kummallista että parikymmentä toisilleen vierasta ihmistä voi istua ihan liki, kyljikkäin vierastamatta toisiaan. Onko tämä jotain hyvin suomalaista? Jos vaatettaisimme samat ihmiset ja panisimme kirkkaiden valojen alle samanlaiseen istumajärjestykseen, ei tunnelma takuulla olisi sama.

Onko hämärän saunan pehmeään lämpöön sujahtaminen kuin kohtuun palaisi?

 

9 kommenttia:

  1. Hätäinen vanhalle tämä palsta. Yksi viesti lähti jo bittiavaruuteen.
    Niin. Tunnistan tuon tunnelman. Erityisesti on mieleen syöpynyt aikaisen jouluaattoaamun hämärän saunan tunnelma.
    Nyt nämä ovat kauniita muistoja. On varottava liian nopeita verenpaineen vaihteluita. Geeniperimä. Eikä kyllä kaupungin maauimala ja ylikuumana hehkuva saunankiuas vastaa kuvaamaasi, vaikka useimmiten sinnekin tunnelma syntyi.

    VastaaPoista
  2. Kiitos kommentistasi. Arvaa surenko sitä, että löysin tämän harrastuksen vasta kuuskutosena. Olen tosi iloinen, että edes nyt. Meidän saunaan eivät kuulemma mahdu jouluaattoaamuna kaikki osallistujat, mutta pihalla pidettävään hartauteen ennen saunaa mahtuu tietenkin vaikka koko jäsenmäärä (kolmisensataa). Sitä en ole vielä kokenut.

    VastaaPoista
  3. Jees.
    Meitä avantouskovaisia on vuosi vuodelta enemmän. Avannon terveysvaikutuksista on tehty oikein tutkimuksiakin. Minä taidan olla poikkeus tulosten suhteen: Olen käynyt kolmisen kertaa viikossa, jopa useammin noin kolmenkymmenen vuoden ajan. Palelen silti aina. Sairastan flunssan vähintään kolme kertaa vuodessa, tänä syksynä jo kuusi kertaa... Mutta harrastuksen sosiaalinen puoli on minulle kaiken A ja O.
    Mutta kuules, mitä tarkoitat HYPPIMISELLÄ? Hypit kymmenisen kertaa???? Laituriltako järveen? Sehän on hengen vaarallista ja ehdottomasti kiellettyä. Viisaat sanovat myös, ettei päätä saa painaa kylmän veden alle. Pliis, selvitä hyppimisesi, ettei täällä tarvitse turhaan huolestua. =))))))

    Tampereen saunamummo

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rakas Tampereen SaunaMummo, kiitos komentistasi!
      Tietenkin mä siinä rappusella veden ollessa ehkä kyynespäihin asti ylähä hyppien roiskutan itteni ja muut lähellä olevat märiäksi. 10 kertaa. Lasken ääneen. Suomeksi. Tokalla ja kolmannella lampikerralla uin oikeesti jotain 15-25 rintuintityyppistä vetoa rasat käres.

      Poista
    2. Oisikin jännää tehdä dokumentti eri TYYLEISTÄ. Hyppiminen, roiskinta, vedot rasat käres ja ilman rasoja... Kaiken muun ymmärrän, mutta en sitä, että tästäkin on pitänyt vääntää kilpailu-laji. Miks aina ja kaikessa tarttis kilpailla? Eihän teillä, eihän, Pohojanmaan mumma?

      t. Tampereen Saunamummo

      Poista
    3. Nyt, MummoKulta Tampereelta, on pakko paljastaa, että myös meirän saunalla on kilpatyyppejä. Mäkin harjottelen paraikaa, tai siis avannossa, 25 metrin rintauintikisoja varten siinä muoriso-liikas. Mulla on vapaaehtoinen valmentajakin, joka ei ehkä tiedä edes olevansa mun valmentaja. Hän vaan kertoo mitä Ikaalisten tai muilla avantosaunapäivillä teherähän. Mä vaan rupesin yks kaks kilipaalijaksi. Mun mielestä, Mummo Hyvä, kilipaaleminen on mahtavaa, etenkin Voitto!

      Poista
    4. Nyt meni niin ööööveriksi tuo. Kun avantouintihan on REN-TO-UT-TA-VA laji. Rauhallinen.
      Tätä nyt joudun sulattelemaan hyvän tovin. Ei näköjään yhtään voi päältäpäin arvata, että joku onkin mummoliikalainen. Kääk. Kääk. Kääk.

      Tampereen Hidasuimarimummo

      Poista
    5. Rakas HidasUimariMummo,
      kyllä mun mielestä terve kilipaalu mitää ihimisen ketteränä sekä ruumiin että päänsisuksen puolesta. Se panoo veren hyrräämähän. Ja ku on vähä kilipaallu ja voittanu, ny Mummo sä yllätyt, ittensä kans, on autuas olo. Mummoliikas kilipaalahan ittiänsä vastahan.

      Poista
    6. Piti kiroottamani notta PITÄÄ eikä mitää...

      Poista