Satutuokio aikuisille

Koen olevani syrjäytetty oman ammattikuntani joukossa ammattitaidostani huolimatta kotikaupungissani, jossa vain yksi päiväkoti ja koulu ovat jatkaneet edelleen yhteistyötä kanssani. Siksi ilahduin suunnattomasti, kun SEAMKin kulttuurialan lehtori Jussi Kareinen kysyi, voisinko ja haluaisinko pitää satutuokion heidän TyHy-päivänään. Ajattelin hänen tarkoittavan yhtä satua ja runosatua, mutta minullapa oli aikaa kolme varttia.

Kävin läpi kotikirjahyllyt, ja saalis oli painava: Aisopoksen tarinoita, Jaana Ala-Huissi &  Hotelli Ikuisuus, Harri Harju, Eteläpohjalainen tarinaloora, Kari Hotakainen, Näytän hyvältä ilman paitaa,

Jukka Itkonen, Rinkeli Ronkeli, Jukka Itkonen, Sorsa norsun räätälinä, Kirsi Kunnas, Krylovin faabeleita, Jukka Laajarinne, Ruoalla ei saa leikkiä, Arnold Lobel, Eläintarinoita, Arnold Lobel, Pöllön koti, Kreetta Onkeli, Selityspakki, Grigori Oster, Huviksi ja haitaksi, Jukka Parkkinen, Karhukirjeitä kesäleiriltä, Sari Peltoniemi, Miehestä syntynyt, joka tietääkseni on ensimmäinen aikuisille suunnattu nykyaikainen ja riemastuttava satutokokelma,  Gianni Rodari, Iltsatuja puhelimessa ja Aleksandra Salmela, Kirahviäiti ja muita hölmöjä aikuisia.

Pyysin ensin kuulijoita sulkemaan silmät ja miettimään, mitä sana satu tuo mieleen. Vastauksina kuulimme: mielikuvituksen, kirjat, lapset, ilon, sylin ja monta muuta kaunista sanaa, kuten Kareisen Jussin sanan rakkaus. Hän ystävällisesti paljasti vaimonsa nimen olevan Satu.

En ehtinyt läheskään kaikista kirjoista kertoa lainkaan. Kokonaiset lyhyet sadut luin Rodarilta, Jaana Ala-Huissilta, Jukka Itkoselta, Kreetta Onkelilta ja runomittaisena Grigori Osterilta. Useammalla sanalla kerroin Salmelan, Harjun, Laajarinteen ja Parkkisen kirjoista.

Kohokohta ja armoton haaste oli lukea ääneen Sari Peltoniemen kirjasta satu Vindstenet kokonaan. Yleisön äänekkäästä naurusta huolimatta kestin sivun 124 viimeisen kappaleen toiseksi viimeiselle riville. Silloin minulta pääsi äänekäs hirnahdus. Pyysin anteeksi. Mutta sinnikkäästi kahlasin sadun loppuun, naureskellen tosin.

Aplodit kaikuivat Seinäjoen kaupunginteatterin Verstasnäyttämön katsomossa. Saduille ja kai mullekin. Ja kaiken lisäksi sain vielä osoitteen, jonne lähettää laskun.