sunnuntai 21. helmikuuta 2016

Piispa livelounaalla





Muuan vanhempi rouva, jota ei pidä senioriksi sanottaman, meni ystävättärensä, myös vanhempi rouva, ei seniori, kera Rytmikselle livelounaalle.
Ohjelmassa oli ruokailun lisäksi tarjolla oman piispan valitsemaa musiikkia. Musiikki tuli netistä, piispa oli live, ja hän keskusteli valinnoistaan ponnaripäisen juontajan kanssa, joka ei ollut tangokuningas Teemu Roivainen, joksi samassa pöydässä istuva ikääntynyt rouva häntä väitti. Toinen vanhemmista rouvista tiesi Teemu Roivaisen kuvien perusteella.
Piispan musiikkivalinnat olivat monipuoliset, ja hän perusteli mielikappaleitaan kiinnostavasti.
Kaikkea lounasväkeä eivät piispan puheet sen paremmin kuin musiikki vaikuttanut kiinnostavan. Nämä nuoremmat henkilöt söivät ja seurustelivat iloisesti, kuten ystävykset lounailla tapaavat.. Heiltä ikääntynyt rouva äkääntyi kysymään: - Eikö täällä pitäisi olla hiljaa ja kuunnella!
Ikääntynyt rouva nautti vain silkan voikkuleivän ja kahvia selittäen, että seisovasta pöydästä päivällä tulee syötyä liikaa. Häntä ärsytti myös meidän, etenkin sen toisen vanhemman rouvan varmuus siitä, että juontaja ei ole tangokuningas Teemu Roivainen.
Mielessä käylähti, liekö ikääntyneen rouvan äkääntymisen syy syömättömyydessä ja verensokerin alhaisuudessa, mutta näin intiimejä henkilökohtaisuuksia emme tiedustelleet.
Jälkiruoka ja kahvi maistuivat. Pohdimme yhä, kuka poninhäntäjuontaja mahtoi olla, hän hoiti hommansa hyvin luontevasti ja rennosti.
Kuulemamme musiikki oli osittain tuttua ja toisaalta upeasti yllättävää.
Viimeinen numero oli Frank Sinatran My way, jota kuuntelimme yhtä hartaina kuin Jaakko Löytyn Kahden maan kansalaista. My way oli kiva lopetus.
Toinen vanhemmista rouvista, ei seniori, kampesi ylös tuolista ja kiirehti toisen rouvan, ei seniori, estelyistä huolimatta piispan puheille, kätteli, kiitti ja sanoi: - Olipa tanssittava tämä viimeinen kappale. – Kyllä, piispa myönsi. – Jos olisin tullut niiamaan tanssimaan, olisitteko lähtenyt? vanhempi rouva kysäisi. – En tässä tilanteessa, piispa sanoi naurahtaen. – Miten te olisitte perustellut rukkaset? rouva jatkoi kyselyään. – En taida näin nopeasti vastausta keksiä, piispa virkkoi ja kääntyi seuraavan kättelijän puoleen.
Vanhempi rouva, ei seniori, palasi paikalleen posket hehkuen. Ikääntyneen rouvan paikalla oli lautasella leivänmurusia ja kahvikuppi.
Mitä Pekko Hokkanen ja ihmisekki ny sanoo? nauroi toinen vanhempi rouva, ei seniori.

                                                                     

1 kommentti: